Lääkärin Suomi 100/32. Lääkärikoulutus modernisoidaan – vuoden 1945 uudistukset
"Me elämme monessa suhteessa murroskautta ja lääkärit joutuvat yhä kasvavassa määrässä uusien tärkeitten sosiaalisten probleemojen eteen, tähän toimintaan usein perin puutteellisesti koulutettuina --."
Näin arvioi professori Osvald Streng (myöh. Renkonen) lääketieteellisen tiedekunnan kokouksessa vuonna 1938. Kysymys oli sosiaalilääketieteen opetuksen lisäämisestä, mitä erityisesti lääkintöhallitus oli ajanut pitkään.
Tiedekunnan kanta oli muuttumassa. Sosiaalilääketieteellisten seikkojen oli ennen katsottu tulevan riittävästi esille eri aineiden opetuksessa, mutta nyt alettiin nähdä tarpeelliseksi oman oppiaineen perustaminen.
Asiaa pohtimaan asetettiin komitea, joka alkoi samalla uudistaa tutkintoa. Tavoitteena oli lyhentää ja modernisoida opintoja. Uudistusta edistettiin sodan aikana niin, että lääketieteen uudet tutkintovaatimukset astuivat voimaan vuonna 1945.
Uudet tutkintovaatimukset tuottivat tärkeän murroksen. Niiden myötä vanha filosofisessa tiedekunnassa suoritettu medikofiilitutkinto poistettiin ja käyttöön otettiin yliopiston ensimmäiset pääsykokeet.
Kesällä järjestettiin kemiassa ja fysiikassa karsintakurssit, joille uudet ylioppilaat osallistuivat. Kurssien kuulustelujen ja todistusten perusteella valittiin tiedekunnan opiskelijat.
Uusia oppiaineita ja pakollinen harjoittelu
Tutkintoon tuli myös uusia oppiaineita ja pakollinen harjoittelu, amanuenssipalvelu. Lääketieteen kehitystä ilmensivät kurssit lääketieteellisessä radiologiassa, neurologiassa ja tuberkuloosiopissa. Lääkärikoulutuksen yhteiskunnallistuminen näkyi siinä, että ohjelmaan tuli sosiaalilääketieteen kurssi.
Tutkinnonuudistus muutti opintoja systemaattisemmiksi, koulumaisemmiksi ja tehokkaammiksi.
Vaikka käytännön osuutta lisättiin, myös tieteellinen modernisointi toteutui, kun tutkinnossa keskityttiin lääketieteeseen, ei yleisiin luonnontieteisiin.
Muutosten merkitys oli huomattava. Tutkinnonuudistuksen myötä lääketieteellisen tiedekunnan moderni, ammatillisesti suuntautunut koulutusohjelma-ajattelu alkoi levitä yliopistossa.
