Lääkärin Suomi 100/27. Eugeniikalla kansa terveeksi ja sote-menot pieniksi? Steriloimislaki 1935
Käytäväkuva Lapinlahden mielisairaalasta. Eugeenisin perustein tehdyillä steriloinneilla oletettiin pystyttävän estämään kansakunnan degeneroitumista ja sitä kautta myös rajoittamaan -pitkäaikaishoidon kustannuksien kasvua.
Darwinin luonnonvalintaa ja evoluutiota koskevien ajatuksien läpimurron jälkeen ryhdyttiin yleisesti miettimään niiden soveltamista yhteiskunnallisten ongelmien ratkaisemiseen. Ajatukset kansallisen perimän degeneraatiosta saivat paljon huomiota 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun Euroopassa ja Yhdysvalloissa.
Perusajatuksena oli selittää yhteiskunnallisia ongelmia yksilöiden perinnöllisillä ominaisuuksilla, jolloin ratkaisu ongelmiin oli yksinkertainen: epätoivottuja ominaisuuksia omaavien yksilöiden suvunjatkuminen oli estettävä.
Ajatus itsessään ei ollut uusi. Esimerkiksi Pohjoismaissa oli jo 1600-luvulta saakka kielletty tiettyjä perinnölliseksi koettuja sairauksia ja vaivoja poteneiden avioliitot. Nyt luonnontieteet tuntuivat tarjoavan entistä tehokkaampia keinoja: steriloinneilla voitaisiin estää epätoivottua perimää omaavien yksilöiden lisääntyminen.
Näin voitaisiin vähentää tulevaisuuden laitoshoitotarvetta ja samalla monia laitoshoidossa olleita voitaisiin päästää takaisin siviiliin.
Laittomia kokeiluja
Suomalaisessa lääkärikunnassa rotuhygienia- ja sterilointikysymykset kiinnostivat lähinnä erilaisten huolto- ja rangaistuslaitoksien lääkäreitä. Ensimmäiset aloitteet kaatuivat lääkärikokouksissa kannatuksen puutteeseen, jolloin sterilointeja ryhdyttiin laittomasti kokeilemaan eräissä hoitolaitoksissa.
Vastaavia kokeita tehtiin muuallakin Euroopassa, ja vähitellen eri maissa säädettiin aborttia ja sterilointeja koskevia lakeja, joissa oli huomioitu uusien rotuhygieenisten oppien mukaiset tavoitteet. Synkimpiä pykäliä lakeihin kirjattiin Saksassa.
Lopulta vuonna 1935 eduskunta hyväksyi lähes yksimielisesti uuden steriloimislain, joka sisälsi määräykset vapaaehtoisesta ja pakollisesta steriloimisesta ja kastroimisesta. Toimenpiteiden indikaatioiden tuli olla joko eugeenis-sosiaalisia tai lääketieteellisiä.
Laki pakkosteriloinneista oli voimassa vuoteen 1970 saakka. Pakkosterilointimääräys annettiin kaikkiaan yli 4 000 suomalaiselle.
