Lääkärin Suomi 100/21. Maalaislääkärien ammattitaidon ylläpitämisen haasteet ja ensimmäiset jatkokurssit
Kunnanlääkäriyhdistyksen vuosikokouksen osallistujat ovat kokoontuneet ihmettelemään kiintoisaa hoitolaitetta 1920-luvun puolivälissä. Kokoukset olivat yksin toimiville maalaislääkäreille mahdollisuus vaihtaa ajatuksia kollegojen kanssa. Myös 1930-luvulla käynnistyneille jatkokursseille kaivattiin teoreettisten esitelmien lisäksi käytännönläheisempiä aiheita. Jatkokurssit oli aloitettu Isonkyrön kunnanlääkärin tekemän aloitteen pohjalta.
"Jokainen pitemmän aikaa yksin toiminut maalaislääkäri tietää, että ennemmin tai myöhemmin tuntee kaikista ponnistuksista huolimatta jääneensä ajastaan jäljelle."
Näin lausui sisätautiopin professori Gösta Becker vuoden 1936 jatkokurssien avajaisissa. Ensimmäiset liiton järjestämät kurssit oli pidetty huhtikuussa 1930. Tämä oli alkusysäys vähitellen säännöllistyneelle perinteelle, josta kehittyi lopulta Lääkäripäivät.
Kurssien tarkoituksena oli uusimpien lääketieteen saavutusten esitteleminen kunnanlääkäreille. Becker mainitsi, että Suomen lääkärikunnan taso ei ollut aivan lääketieteen kehityksen tasalla. Opintomatkoja ei ollut varaa tehdä, ja itseopiskelu oli vaikeaa julkaisujen ja kielitaidon puutteen vuoksi.
Täydennyskoulutus oli tärkeää etenkin, kun spesialisoitumiskehityksen vasta alettua vakiintua maahan kaivattiin jo takaisin vanhoja, osaavia perhelääkäreitä.
