Lääkärin Suomi 100/20. Ammattikunta valvoo pätevyyttään
Kun lääkärimäärä kasvoi ja lääketiede kehittyi, etenkin suurissa kaupungeissa alkoi olla entistä enemmän tietylle alalle erikoistuneita lääkäreitä. 1910-luvulla alkoi ilmetä tarvetta valvoa spesialistiksi itsensä ilmoittavien pätevyyttä. Lääkäriliitto päätti vuonna 1917, että liiton jäsenen oli perehdyttävä perusteellisin erikoisopinnoin siihen alaan, jonka spesialistina hän halusi työskennellä. Ensin paikalliset lääkäriyhdistykset valvoivat erikoispätevyyksiä.
Vuonna 1931 Lääkäriliitto loi koko maata koskevat säännöt erikoistumiselle, ja valvonta siirtyi liitolle. Minimivaatimuksena oli vuoden työskentely yleislääkärinä ja kahden vuoden sairaalatyöskentely kyseisellä erikoisalalla. Aikana, jolloin valtion sääntelyä ei ollut, oli luontevaa, että lääkärikunta ryhtyi itse valvomaan erikoistumista.
