Lääkärin Suomi 100/18. Lääkärinvalasta lakisääteisiin velvollisuuksiin
"Täten minä kunniani ja omantuntoni kautta vakuutan, että minä lääkärintointa harjoittaessani aina olen pitävä mielessäni tämän toimen korkeata tarkoitusta ja että minä tunnollisesti ja parhaan ymmärrykseni mukaan olen täyttävä kaikki ne velvollisuudet, jotka minulle lääkärinä kuuluvat."
Näin kuului lääkärinvakuutus, jonka suomalaiset lääketieteen lisensiaatit vuosina 1925–1978 vannoivat lääkintöhallituksen edessä laillistamisen yhteydessä.
Vakuutus korvasi aiemmin voimassa olleen lääkärinvalan, jonka juuret ulottuivat aina antiikin Hippokrateen valaan. Ruotsissa lääkärit olivat vannoneet lääkärinvalan Collegium Medicumin edessä. Tämä valaperinne jatkui myös Suomen suuriruhtinaskunnassa ja sittemmin itsenäisessä Suomessa.
Lääkärinvala oli symboli, joka korosti yliopistokoulutettujen lääkärien asemaa suhteessa muihin parantajaryhmiin. Keskeistä oli ammattikunnan oma valvonta, jonka rinnalle tuli vähitellen valtion säätely. Lakitasolla säädökset oikeudesta harjoittaa ammattia koottiin ensimmäisen kerran yhteen asetukseen vuonna 1890.
Laki lääkärintoimen harjoittamisesta 1925
Laki lääkärintoimen harjoittamisesta vuodelta 1925 korvasi tämän asetuksen sekä erillisen asetuksen naisten oikeudesta harjoittaa lääkärinammattia vuodelta 1914. Muutos ei ollut suuri: lääkintöneuvosten edessä tuoreet lisensiaatit otettiin ammattikunnan jäseniksi, ja vannomalla vakuutuksen he sitoutuivat lääkärien eettiseen perintöön ja lakisääteisiin velvollisuuksiin.
Vuoden 1925 laissa määriteltiin, kenellä oli oikeus toimia lääkärinä Suomessa. Laillistaminen säilyi lääkintöhallituksen tehtävänä, jonka valvovaa roolia korosti mahdollisuus poistaa lääkärinoikeudet tietyissä tapauksissa. Lääkärit olivat lääkintöhallituksen alaisia ja velvollisia noudattamaan sen määräyksiä.
Osa lain velvoitteista liittyi lääkärikunnan eettiseen perinteeseen. Lääkäri oli esimerkiksi velvollinen antamaan apua sitä pikaisesti tarvitsevalle ottamatta huomioon sitä, pystyikö potilas maksamaan hoidostaan.
Salassapitovelvollisuudesta taas säädettiin rikoslaissa. Itsenäisen Suomen ensivuosikymmeninä vahvistettiin näin kehitystä, jossa lääkärikunnan aiemman itsesäätelyn piiriin kuuluneista velvollisuuksista alettiin säätää lakitasolla.