Lääkärin Suomi 100/1. 1917: Max ­Oker-Blom ja Suomen Yleinen Lääkäriliitto

Syyskuussa 1917 Suomen suuriruhtinaskunnan lääkärit olivat kokoontuneet Suomen Yleisen Lääkäriliiton yleiseen kokoukseen Helsinkiin. Yleisillä lääkärikokouksilla oli jo vuosikymmenien perinteet, mutta järjestävä taho, Lääkäriliitto, otti vasta ensimmäisiä askeleitaan.

Samu Nyström

Lääkärin Suomi 100/2. Yleiset kokoukset lujittivat kollegiaalisuutta

Lääkäriliiton puheenjohtaja Artur Tollet avasi kolmannen yleisen kokouksen vuonna 1919 toivoen, että "tämä toverillinen yhdessäolo on lujittava liiton jäseniä yhdistäviä siteitä".

Sari Aalto

Lääkärin Suomi 100/3. 1917–1918:Lääkärit ja Suomen itsenäistyminen

Suomen itsenäistyessä lääkäreitä oli noin 600. Maailmansodan aika oli jo valmiiksi venyttänyt Suomen terveydenhuollon resurssit äärimmilleen, ja pian itsenäistymisjulistuksen jälkeen maa ajautui sisällissotaan.

Samu Nyström

Lääkärin Suomi 100/4. Ensimmäinen maailmansota, kirurgian kehitys ja Richard Faltin

Sotakirurgi Richard Faltin kehitti plastiikkakirurgisia ja ortopedisiä menetelmiä.

Oona Ilmolahti

Lääkärin Suomi 100/5. Tiedonantoja vuonna 1917:  todistamisen taakka

Oona Ilmolahti

Lääkärin Suomi 100/6. Lääkäriliiton kollegiaalisuuslausunto täyttää sata vuotta

"Jokaisen Liiton jäsenen tulee tointansa harjoittaessaan pitää mielessään sen ylevä tarkoitusperä ja noudattamalla vakavaa ja arvokasta käytöstapaa uurastaa ammattikuntansa kunnian ja arvon edistämistä sekä osoittaa toimiveljiään kohtaan asianmukaista hienotunteisuutta."

Sari Aalto

Lääkärin Suomi 100/7. Lääkärien seuroja ja yhdistyksiä – 1910-luvun uutuutena erikoislääkäri- yhdistykset

Kollegiaalinen järjestäytyminen on kuulunut lääkärikunnan toimintaan jo ajoilta ennen Hippokratesta. Lääkärikunnan nykyisistä seuroista vanhin on Finska Läkaresällskapet, joka perustettiin vuonna 1835. Saman vuosisadan lopulla kieliriita jakoi lääkärikunnan ja FLS sai haastajakseen Duodecimin.

Samu Nyström

Lääkärin Suomi 100/8. Tienraivaajat – ensimmäiset naislääkärit Suomessa

Naisten tulo lääkärikoulutukseen alkoi, kun Rosina Heikel sai vuonna 1871 luvan seurata opetusta tiedekunnassa. Hän valmistui lisensiaatiksi vuonna 1878. Heikel oli poikkeus, joka joutui raivaamaan kutsumuksensa tieltä monia esteitä.

Sari Aalto

Lääkärin Suomi 100/9. Matolääkkeitä ja kiväärinpuhdistusainetta: Ensimmäiset lääketehtaat ja parannusta arvovallalla

Syyskuussa 1917 lääketehdas Medican suomenkieliset proviisorit perustivat oman tehtaansa, Orionin. Samana vuonna kuoli ensimmäisen suomalaisen lääketehtaan perustaja, apteekkari Albin Koponen, joka oli perustanut Nurmijärvelle vuonna 1898 muun muassa matolääkkeitä valmistaneen tehtaan. Orionin ensimmäisiä tuotteita olivat makeuttamisaine dulsiini, ammoniakki, lysoli sekä kiväärinpuhdistusaine.

Oona Ilmolahti

Lääkärin Suomi 100/10. 1922: Suomen ensimmäiset lastenneuvolat

Ajatus järjestelmällisestä pienten lasten hoitoon suunnatusta neuvolatoiminnasta löi itsenä läpi länsimaissa 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa. Suomeen vaikutteet saapuivat Saksan ja Ruotsin kautta.

Samu Nyström

Lääkärin Suomi 100/11. 1927: Terveyden­hoito­laki – 34 vuoden selvityksien ja neuvottelujen tulos

Vuonna 1927 eduskunta hyväksyi viimein pitkään odotetun uuden terveydenhoitolain. Vuonna 1879 annetun terveydenhoitoasetuksen uudistaminen oli käynnistetty jo 1893, mutta uudistuksia suunniteltaessa oli ehtinyt tapahtua paljon. Väliin mahtuivat muun muassa Suomen itsenäistyminen ja sisällissota sekä pari lääkärisukupolvea.

Samu Nyström

Lääkärin Suomi 100/12. Metsän ympäröimät kunnansairaalat kirurgian keskuksina

Suuressa ja köyhässä maassa sairaanhoitoa piti hakea läheltä. Parantaakseen työskentelyolojaan paikalliset kunnanlääkärit alkoivat tehdä aloitteita kunnansairaaloista. Ensimmäiset vaatimattomat sairastuvat oli perustettu 1800-luvun viimeisinä vuosikymmeninä, ja kunnansairaalalaitoksen vakiintuessa vuosisadan vaihteeseen mennessä alettiin kiinnittää enemmän huomiota myös itse sairaalarakennuksiin ja niiden käytettävyyteen.

Oona Ilmolahti

Lääkärin Suomi 100/13. Cavete collegae! Vuoden 1921 kunnanlääkäri­ohjesääntö ja varhainen edunvalvonta

"Eikä hän tavallinen kuolevainen ihminen voi millään tavoin kaikissa suhteissa täyttää kaikkien kuntansa mahtavien itsekkäisiä, useimmiten luonnottomia ja kovin alkeellisesta käsityskannasta johtuvia vaatimuksia, joka seikka puolestaan jo voi johtaa siihen, että hän uudistusvaaleissa tulee sivuutetuksi tai muutoin joutuu kärsimään asemansa epävakaisuuden takia."

Ilkka Levä

Lääkärin Suomi 100/14. Palkattomien virkojen ongelma

1910-luvulta lähtien Helsingin yleiseen sairaalaan sai asettaa vapaaehtoisia, palkattomia avustajalääkäreitä. Tämä synnytti vuosikymmeniä kestäneen ongelman.

Lääkärin Suomi 100/15. Katala kansantauti tuberkuloosi ja kehitysmaa nimeltä Suomi

”Minun seinäni takana yskii / kuoleva ihminen. / Minä en ole kuollut vielä, / minä elän ja vapisen.”

Lääkärin Suomi 100/16. Erimielisyyksien aika: Lääkärit kielikiistoissa

1910-luvulla Suomen lääkärikunta oli varsin yhtenäinen, mutta pinnan alla kyti. Itsenäistymisen myötä sivistyneistön keskuudessa alettiin käydä taistelua maan kulttuurisesta suunnasta ja identiteetistä. Keskiöön nousi kysymys suomen ja ruotsin kielen välisestä suhteesta.

Sari Aalto

Lääkärin Suomi 100/17. Lääkärit sairausvakuutusta kaatamassa 1929

Ajatus lakisääteisestä sosiaalivakuutuksesta toteutui ensimmäisenä Bismarckin Saksan sosiaalivakuutuslaeissa. Tämän jälkeen vastaavia järjestelmiä ryhdyttiin suunnittelemaan ja toteuttamaan eri puolilla Eurooppaa. Suomessa sairausvakuutussuunnitelmat tulivat eduskunnan käsittelyyn ensimmäistä kertaa 1920-luvulla.

Samu Nyström

Lääkärin Suomi 100/18. Lääkärinvalasta lakisääteisiin velvollisuuksiin

"Täten minä kunniani ja omantuntoni kautta vakuutan, että minä lääkärintointa harjoittaessani aina olen pitävä mielessäni tämän toimen korkeata tarkoitusta ja että minä tunnollisesti ja parhaan ymmärrykseni mukaan olen täyttävä kaikki ne velvollisuudet, jotka minulle lääkärinä kuuluvat."

Sari Aalto

Lääkärin Suomi 100/19. Ensimmäinen naisprofessori Laimi Leidenius

Laimi Leidenius (s. 1877) valmistui lääketieteen lisensiaatiksi vuonna 1908. Pian hän väitteli tohtoriksi ja sai samana vuonna 1913 oikeuden toimia synnytysten ja naistentautien erikoislääkärinä. Leidenius työskenteli yksityissairaaloissa, toimi apulaisopettajana sekä teki tutkimustyötä ja opintomatkoja.

Sari Aalto

Lääkärin Suomi 100/20. Ammatti­kunta valvoo pätevyyt­tään

Kun lääkärimäärä kasvoi ja lääketiede kehittyi, etenkin suurissa kaupungeissa alkoi olla entistä enemmän tietylle alalle erikoistuneita lääkäreitä. 1910-luvulla alkoi ilmetä tarvetta valvoa spesialistiksi itsensä ilmoittavien pätevyyttä. Lääkäriliitto päätti vuonna 1917, että liiton jäsenen oli perehdyttävä perusteellisin erikoisopinnoin siihen alaan, jonka spesialistina hän halusi työskennellä. Ensin paikalliset lääkäriyhdistykset valvoivat erikoispätevyyksiä.

Sari Aalto

Lääkärin Suomi 100/21. Maalaislääkärien ammattitaidon ylläpitämisen haasteet ja ensimmäiset jatkokurssit

"Jokainen pitemmän aikaa yksin toiminut maalaislääkäri tietää, että ennemmin tai myöhemmin tuntee kaikista ponnistuksista huolimatta jääneensä ajastaan jäljelle."

Oona Ilmolahti

Lääkärin Suomi 100/22. Lääkärit ennakkoluuloja vastaan – vuoden 1936 rokotuslaki

Vaikka isorokko oli vuosisadassa saatu rokotusten avulla Suomesta melkein häviämään, eivät ennakkoluulot rokottamista kohtaan olleet 1900-luvun alussa hälvenneet. Lääkärien mukaan etenkin Länsi- ja Lounais-Suomessa vastustettiin rokotuksia, ja koska laiminlyönnistä annetut sanktiot olivat mitättömiä, oli rokottamattomien määrä kasvanut. Vielä vuonna 1936 Kainuussa koettiin paikallinen isorokkoepidemia.

Lääkärin Suomi 100/23. Väestöpolitiikka ja lapsettomuus

Lääkärin työhön sisältyvä ihmiselämän alun problematiikka sisältää myös lapsettomuuskysymyksen. Ensimmäisen inseminaation kerrotaan suoritetun Suomessa vuonna 1938. Ajankohta tuntuu myöhäiseltä ajatellen, että monissa maissa oli 1800-luvulla puitu toimenpiteeseen liittyviä eettisiä ja oikeudellisia ongelmia.

Oona Ilmolahti

Lääkärin Suomi 100/24. Yliopiston sisäänpääsyrajoitukset tulivat ensin lääketieteelliseen

"Muistamme meidät kaikki medikofiilareina, meluisana joukkiona, joka täytti matemaattisluonnon-tieteellisen tiedekunnan luentosaleja. Numerus clausus oli juuri astunut voimaan -- Keinoja ei kaihdettu, kunhan saavutettiin päämäärä: päästä niiden kahdenkymmenen ennakolta määrätyn lääketieteellisen neron joukkoon, joille annettiin kunnia päästä tiedekuntaan."

Sari Aalto

Lääkärin Suomi 100/25. Taistelu syöpää vastaan keskittyy: yhdistys, sädehoitolaitos ja radiumkanuuna

"Keski-iän kohotessa ja ehkä sivilisaation vaikutuksesta elämäntapoihin osoittaa syöpätauti lisääntymisen merkkejä maailmassa."

Oona Ilmolahti

Lääkärin Suomi 100/26. 543210 – ja ­ vastaanottojonot lyhenivät hetkeksi

Kieltolain aika päättyi 5.4.1932 klo 10, mikä näkyi aluksi vastaanottojonojen lyhentymisenä. Aikana, jolloin erilaiset alkoholijuomat olivat normaali osa reseptilääkevalikoimaa, oli kieltolaki tarkoittanut valtavaa painetta maan lääkärikuntaa kohtaan. Ainoa laillinen väylä alkoholijuomiin kulki lääkärien ja eläinlääkärien reseptien kautta. Ensin mainituilta sai laatujuomia ja viimeksi mainituilta tukkuannoksia.

Samu Nyström

Lääkärin Suomi 100/27. Eugeniikalla kansa terveeksi ja sote-menot pieniksi? Steriloimislaki 1935

Darwinin luonnonvalintaa ja evoluutiota koskevien ajatuksien läpimurron jälkeen ryhdyttiin yleisesti miettimään niiden soveltamista yhteiskunnallisten ongelmien ratkaisemiseen. Ajatukset kansallisen perimän degeneraatiosta saivat paljon huomiota 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun Euroopassa ja Yhdysvalloissa.

Samu Nyström

Lääkärin Suomi 100/28. Lääkärit ja toinen maailmansota

"Elettiin sotavuotta 1943. Olin saanut määräyksen ilmoittautua Varsinais-Suomessa sijaitsevan sotasairaalan päällikkölääkärille. … Kun marssimme sisään, professori katsoi meitä kerran, tarttui molemmin käsin päähänsä, käveli edestakaisin ja parahti epätoivoisena: Herrajumala, minä olen pyytänyt tänne lääkäreitä, ja minulle lähetetään kaksi lasta!"

Oona Ilmolahti

Lääkärin Suomi 100/29. WMA ja WHO 1946 – kansainvälinen yhteistyö tiivistyi sodan jälkeen

Lääkärien ensimmäinen kansainvälinen yhteisjärjestö APIM perustettiin jo vuonna 1926, mutta sen toiminta jäi pienimuotoiseksi. Toisen maailmansodan synkät luvut ja näköpiirissä olleet yhteiskunnalliset uudistukset johtivat Maailman lääkäriliiton (WMA) perustamiseen 1946.

Samu Nyström

Lääkärin Suomi 100/30. ”Hiltonien” synty – keskussairaalalaki 1943

Sairaalakysymys herätti suuria tunteita juuri itsenäistyneessä tasavallassa. Sairaaloita ja sairaalapaikkoja oli eurooppalaisittain hävettävän vähän, eivätkä olemassa olleet sairaalat vastanneet ajan vaatimuksia.

Samu Nyström

Lääkärin Suomi 100/31. Toinen tiedekunta Turkuun 1943

Syksyllä 1938 professori Mauno Vannas piti Duodecimin kokouksessa esitelmän, jossa hän esitti toisen lääketieteellisen tiedekunnan perustamista kasvavan lääkäritarpeen vuoksi.

Sari Aalto

Lääkärin Suomi 100/32. Lääkärikoulutus modernisoidaan – vuoden 1945 uudistukset

"Me elämme monessa suhteessa murroskautta ja lääkärit joutuvat yhä kasvavassa määrässä uusien tärkeitten sosiaalisten probleemojen eteen, tähän toimintaan usein perin puutteellisesti koulutettuina --."

Sari Aalto

Lääkärin Suomi 100/33. Nuorten Lääkärien Yhdistyksestä tiukka edunvalvoja

Sodan jälkeen yhteiskunnassa korostuivat myös akateemisilla aloilla ammatillinen ryhmittyminen ja edunvalvonta.

Sari Aalto

Lääkärin Suomi 100/34. Pitääkö terveitä tutkia? Kohdunkaulan­syövän joukkotutkimus vuonna 1946

Suomen Syöpäyhdistys järjesti Lammin pitäjässä kesällä 1946 erikoisen kokeilun. Pitäjän 30 vuotta täyttäneet naiset kutsuttiin kirjeitse kansakoululle maksuttomaan lääkärintarkastukseen, jossa kiinnitettiin erityistä huomiota kohdunkaulansyövän mahdollisuuteen.

Oona Ilmolahti

Lääkärin Suomi 100/35. Ensimmäinen penisilliiniruiske käynnisti uuden aikakauden

Helsingin Sisätautiklinikalla annettiin vuonna 1945 arvovaltaisen yleisön läsnä olleessa maan ensimmäinen penisilliinipistos. Ihmeaineen oli muistitiedon mukaan lahjoittanut Lääkintöhallitukselle penisilliinitutkija Howard Florey, joka Duodecimin kutsusta oli vieraillut Suomessa.

Oona Ilmolahti

Lääkärin Suomi 100/36. Kunnanlääkäripalveluja kaikille – laki yleisestä lääkärinhoidosta 1939/1943

Kunnanlääkärikysymys oli ollut komiteoiden, lääkärikokousten ja poliittisten keskustelujen peruskauraa 1800-luvun lopulta saakka.

Samu Nyström

Lääkärin Suomi 100/37. Lääkärien jatkokoulutuspäivät säännöllistyvät

Lääkäriliiton huhtikuun 1949 alussa järjestämät jatkokoulutuspäivät olivat siinä mielessä historialliset, että tämän jälkeen ne on järjestetty säännöllisesti vuosittain. Nimitystä Lääkäripäivät käytettiin ensimmäisen kerran vuonna 1951.

Oona Ilmolahti

Lääkärin Suomi 100/38. Vaalitaistoa Lääkäriliitossa

Vuoden 1949 yleinen kokous päätti merkittävistä muutoksista Lääkäriliiton organisaatiossa: yleiset kokoukset jäivät historiaan, ja tilalle tuli ylimmäksi päättäväksi elimeksi 40-jäseninen valtuuskunta. Taustalla oli lääkärimäärän kasvu ja tarve tehokkaampaan edunvalvontaan.

Sari Aalto

Lääkärin Suomi 100/39. Lääkäriliiton ensimmäinen toiminnanjohtaja

Ensimmäiset 40 vuotta Lääkäriliiton toimistoa hoidettiin erilaisin tilapäisjärjestelyin, ja liiton kasvoina toimi kulloinenkin puheenjohtaja. Sodan jälkeen organisaatiota ryhdyttiin viimein rakentamaan vakinaisemmalle perustalle.

Samu Nyström

Lääkärin Suomi 100/40. Lääkärikunnan eettinen kipupiste – aborttilaki 1950

Abortti oli pitkään ollut rikoslaissa yksiselitteisesti kielletty, mutta käytännössä sen sai tehdä lääketieteellisistä syistä. Asetelma alkoi käydä kestämättömäksi modernisaation edetessä 1900-luvun ensimmäisinä vuosikymmeninä.

Samu Nyström

Lääkärin Suomi 100/41. Etiikka lääkärien arvostuksen perustana

"Lääkäri palvelkoon kanssaihmisiään ihmisrakkauden käskyjen mukaisesti ja osoittakoon käyttäytymisessään ja toiminnassaan olevansa tehtävänsä edellyttämän luottamuksen ja kunnioituksen arvoinen." (Lääkärin eettiset ohjeet 1956)

Sari Aalto

Lääkärin Suomi 100/42. Lääkäriliiton ensimmäinen taidehankinta: Kuppari Kaisa

Lääkäreillä oli oma paikkansa taiteilija Kari Suomalaisen tuotannossa. Karin kuvat ja kirjoitukset osuivat usein lääkäriprofession ytimeen.

Samu Nyström

Lääkärin Suomi 100/43. Perhelääkärin kuolema? Pelottavat yhteisvastaanotot

Vuonna 1958 Helsingissä toteutettiin ennen näkemätön uudistus. Kaksitoista kaupungin aluelääkäriä siirtyivät toimimaan saman katon alle, kun Helsingin Sörnäisiin, Harjukatu seitsemään, muodostettiin kokeiluluontoinen yhteisvastaanotto. Tämä sai Helsingin yksityispraktikoissa aikaan vastalauseiden myrskyn ja näyttävän protestikokouksen.

Oona Ilmolahti

Lääkärin Suomi 100/44. Voiko mieltä lääkitä? Psyykenlääkkeet ja mielisairaanhoidon mullistus

1950-lukua on kutsuttu mullistavaksi mielisairaanhoidon osalta, koska käyttöön alkoi tulla erilaisia lääkevalmisteita, tärkeimpänä psykoosilääke klooripromatsiini ja erilaiset rauhoittavat lääkkeet.

Oona Ilmolahti

Lääkärin Suomi 100/45. Erikoistuminen yleistyy

Lääkärien erikoistuminen oli yleistynyt voimakkaasti 1950-luvulla niin, että kunnanlääkäreistä alkoi olla pulaa. Suomen sairaalaverkosto oli kasvanut, ja erikoislääkäreille oli kysyntää. Samoihin aikoihin tuli tarvetta uudistaa säännöt erikoislääkärien pätevöitymisestä.

Sari Aalto

Lääkärin Suomi 100/46. Ennen käytettiin aivoja, nyt antibiootteja – villi 1950-luku ja lääkekaupan valvonnan tarve

"Lääketeollisuuden tuotteet alkavat muodostaa ihmisen terveydelle pahemman uhan kuin monet sairaudet."

Oona Ilmolahti

Lääkärin Suomi 100/47. Lääkäreitä tarvitaan – tiedekunta Ouluun

1950-luvulla julkisuudessa käytiin kiivasta keskustelua erityisesti kunnanlääkäripulasta. Vuonna 1954 Lääkintöhallituksen pääjohtajaksi nimitetty Niilo Pesonen ryhtyi tarmokkaasti ajamaan koulutuksen lisäämistä.

Sari Aalto

Lääkärin Suomi 100/48. Medisiinaritäräys 1963 – tempaus kansanterveyden hyväksi

Kandidaatit kiinnostuivat 1960-luvulla lääkintäpolitiikasta ja kansanterveystyöstä Pekka Kuusen jalanjäljissä. Vuonna 1963 kaikki maan kandidaattiseurat järjestivät yhteisen Medisiinaritäräyksen.

Sari Aalto

Lääkärin Suomi 100/49. ”Neljäs tiedekunta” – lääkärioppia ulkomailta

Pyrkimykset nostaa Suomen lääkärimäärää johtivat uudenlaisiin ratkaisuihin, kun opiskelijoita alettiin lähettiin ulkomaisiin yliopistoihin lääkärikoulutukseen. Vuonna 1960 eduskunta hyväksyi lain opintolainan myöntämisestä tätä varten. Lähtijät valitsi lääkintöhallitus.

Sari Aalto

Lääkärin Suomi 100/50. Sairaalalääkärien palkkataistelu 1961

Sairaalalääkärit saivat 1950-luvun perintönä sekavan palkkiojärjestelmän, jossa oli suuria yksilökohtaisia eroja. Liitto tiedosti tämän ja asetti toimikunnan 1958 tutkimaan sairaalalääkärien palkkauksen epäkohtia. Valtiovalta asetti niin sanotun Virolaisen komitean tutkimaan asiaa. Liitto antoi ukaasin, jossa se vaati neuvottelukunnan asettamista, tai se ryhtyisi radikaaleihin toimenpiteisiin.

Ilkka Levä

Lääkärin Suomi 100/51. Sydänkirurgian ja tehohoidon kehitys 1960-luvulla

1960-luku oli sairaalatyön teknistymisen aikaa. Vuosikymmenellä puhuttiin ikärakenteen muutoksesta, piilevistä kansantaudeista ja elintapojen vaikutuksesta sairastavuuteen. Huomattiin, että etenkin miehillä sydän- ja sepelvaltimotaudit olivat merkittävä elinajanodotteen lyhentäjä.

Oona Ilmolahti

Lääkärin Suomi 100/52. Lääkärikunnan sosialisoiva pinnarilaki vai tarpeellinen uudistus – sairausvakuutuslaki 1963

Suomen lääkärikunta oli 1900-luvun alusta lähtien suhtautunut kansalliseen sairausvakuutusjärjestelmään epäluuloisesti. Lääkärikunnassa pelättiin vakuutusjärjestelmän muuttavan lääkärintyön ydinasioita: potilas–lääkäri-suhteeseen tulisi kolmas tekijä.

Samu Nyström

Lääkärin Suomi 100/53. E-pilleri – vapautta ja sivuvaikutuksia

1960-luku "vapautti" naiset, eikä vähiten ehkäisypillerin vuoksi. Samalla menetelmä kuitenkin sitoi heidät hormonaaliseen raskaudenehkäisyyn sivuoireineen.

Oona Ilmolahti

Lääkärin Suomi 100/54. Seksuaalikevät 1965 ja Medisiinari-lehti

"Professorit lähtivät sinä päivänä aikaisemmin kotiin ja taksilla. Medisiinari-lehden seksuaalinumero oli kuulemma tullut postiluukusta kotiin. Oli alkanut seksuaalikevät."

Sari Aalto

Lääkärin Suomi 100/55. Dialyysihoito ja munuaisensiirrot

1960-luvulla munuaisten vajaatoiminta ei enää ollut varma kuolemantuomio dialyysihoidon ja munuaisen siirron mahdollistumisen ansiosta. Akuuttia vajaatoimintaa kärsiville potilaille alettiin antaa dialyysihoitoa vuonna 1961. Aluksi hoitoa annettiin Helsingissä ja Turussa, myöhemmin samalla vuosikymmenellä myös Oulussa ja Tampereella. Kroonikkojen hoito aloitettiin vuonna 1964.

Oona Ilmolahti

Lääkärin Suomi 100/56. Ragnar Granit – lääkärinobelisti

Vuonna 1967 lääketieteen Nobel-palkinto myönnettiin näön fysiologiaa koskevista tutkimuksista kolmelle henkilölle, joista yksi oli suomalais-ruotsalainen Ragnar Granit (1900–1991).

Sari Aalto

Lääkärin Suomi 100/57. Publish or perish? Ensimmäiset Lääketieteen päivät 1967

Lääkärin työ on tiedettä, taidetta, käsityötä ja lähimmäisen rakkautta, totesi professori Gösta Becker 1920-luvun lopulla. Tiede merkitsi hänelle tutkimuksella saavutettua systemaattista tietoa ja pyrkimystä laajentaa tietoja ihmisruumiin ilmiöistä. Kolme muuta aspektia olivat kuitenkin vielä korosteisessa asemassa. Tietoa oli usein täydennettävä intuitiolla, näppäryydellä ja vuorovaikutustaidoilla.

Oona Ilmolahti

Lääkärin Suomi 100/58. Sydänambulanssi toi lääkärit kaduille ja koteihin

Sairaankuljetustoiminnan perusajatuksena oli 1970-luvulle saakka ollut potilaiden mahdollisimman pikainen siirtäminen sairaalaan. Suomessa uudenlaista ensihoitoa päästiin kokeilemaan vuonna 1971, jolloin Tehopelastus ry ja Suomen sydäntautiliitto toteuttivat sydänambulanssikokeilun.

Samu Nyström

Lääkärin Suomi 100/59. Miten lääkärin tulee kohdella potilasta?

Professori Kalle Achtén aloitteesta Helsingin lääketieteellinen tiedekunta järjesti keväällä 1970 kurssin siitä, miten lääkärin tuli kohdella ja käsitellä potilasta.

Sari Aalto

Lääkärin Suomi 100/60. Taistelu opintouudistuksesta

1970-luvulla toteutettiin lääketieteen koulutuksen modernisoimiseksi laaja opintouudistus. Taustalla oli lääketieteen nopea kehitys, opetuksen liiallinen sairaala- ja erikoisalapainotteisuus sekä pyrkimykset yhdenmukaistaa lääkärikoulutusta Pohjoismaissa.

Sari Aalto

Lääkärin Suomi 100/61. Vallankumous perusterveydenhuollossa – kansanterveyslaki 1972

Toisen maailmansodan jälkeen suomalaisessa terveydenhuollossa oli aloitettu valtavien uudistuksien sarja. Yhteiskunnan resursseja sijoitettiin etenkin uudenaikaisen keskussairaalajärjestelmän rakentamiseen.

Samu Nyström

Lääkärin Suomi 100/62. Terveyttä kaikille!

Vuoden 1972 kansanterveyslaki oli oman aikansa lapsi. Toisen maailmansodan jälkeinen uudenlainen terveyspoliittinen ajattelu oli vahvasti esillä Maailman terveysjärjestö WHO:n toiminnassa.

Samu Nyström

Lääkärin Suomi 100/63. Ensimmäiset yleislääke­tieteen erikoislääkärit

"Yleislääkäriksi hakeutuminen ei ole enää hyppy pimeyteen, vaan askel selvästi rajattuun työkenttään, joka on verrattavissa muihin, joskin suppea-alaisempiin lääketieteen erikoisaloihin."

Oona Ilmolahti

Lääkärin Suomi 100/64. Kuopio ja Tampere – koulutusta lisätään jälleen

"Yhteiskunnan lääkärinälkää kurniva suolisto on tosin ehkä vaiennettavissa kalakukolla ja Tammerkosken vedellä, mutta näiden jääminen ainoaksi patenttiratkaisuksi osoittaa tilanteen huonoa tuntemusta ja voi lykätä juuri nyt tarvittavat toimenpiteet liian kauas tulevaisuuteen."

Sari Aalto

Lääkärin Suomi 100/65. Testamentti viimeisiä elinpäiviä varten – ensimmäinen hoitotahtolomake 1975

Tehohoidon kehittyminen mutkisti lääkärin suhdetta kuolemaan. Aihe puhutti ammattikuntaa myös 1970-luvulla, jolloin potilaan oikeudet alkoivat nousta laajamittaisemmin esille.

Lääkärin Suomi 100/66. Noninvasiivisen diagnostiikan läpimurto ja tietokonetomografian hidas tie Suomeen

Kuvantamisen ja diagnostiikan mahdollisuudet paranivat, kun vuonna 1972 Englannissa otettiin käyttöön ensimmäinen tietokonetomografialaite. Sen käyttäminen yleistyi nopeasti etenkin läntisessä Euroopassa ja Yhdysvalloissa.

Lääkärin Suomi 100/67. Laki lääkärintoimen harjoittamisesta uudistetaan – yli 50 vuoden jälkeen

Lääketieteen opintouudistus merkitsi muutoksia vuodesta 1925 voimassa olleeseen lakiin lääkärintoimen harjoittamisesta. Uudistuksen ideana oli, että kaikki lääkärit erikoistuisivat ja että lääkärin oikeudet porrastettaisiin. Uutta lakia valmisteltiin vuosia. Ensimmäinen lakiluonnos tehtiin jo vuonna 1973, mutta lopulta laki saatiin hyväksyttyä vasta vuonna 1978.

Sari Aalto

Lääkärin Suomi 100/68. Ydinsodan pelko ja lääkärien sosiaalinen rooli

1980-luvun alussa maailmanpoliittinen tilanne kiristyi merkittävästi, kun Neuvostoliitto miehitti Afganistanin ja Nato päätti sijoittaa Eurooppaan uusia, keskipitkän matkan ydinohjuksia.

Sari Aalto

Lääkärin Suomi 100/69. Luonnonmukaisuuden ihanne – vaihtoehtohoidot ja lääketiede

Sari Aalto

Lääkärin Suomi 100/70. Ensimmäiset ”koeputkilapset” ja lääketieteen etiikka

1980-luku oli vilkkaan eettisen keskustelun aikaa. Suuret kysymykset, kuten tartuntatautien paluu ja eritoten AIDS, elinsiirrot, uusien hoitojen kustannukset, potilaan oikeudet sekä geeni-, sikiö- ja alkiotutkimus ja koeputkihedelmöityshoitojen aloittaminen muuttivat jälleen lääkärin työn eettistä luonnetta.

Oona Ilmolahti

Lääkärin Suomi 100/71. AIDS, auttajat ja ahdistus

"Se on erittäin raskasta se hoitaminen, sen katsominen, sen näkeminen kuinka toinen heikkenee ja vähitellen hän kerta kaikkiaan hiipuu pois, kuihtuu käsiin ilman että … voit tehdä hänelle mitään todella … parantavaa." Sirkka-Liisa Valle Lauantaisauna-ohjelmassa 12.10.1985

Oona Ilmolahti

Lääkärin Suomi 100/72. Suomen ensimmäinen sydämensiirto

Meilahden sairaalassa tehtiin helmikuun 13. päivänä 1985 Suomen ensimmäinen sydämensiirto Severi Mattilan johtaman kirurgiryhmän toimesta. Lehdistö otsikoi näyttävästi onnistuneesta leikkauksesta.

Oona Ilmolahti

Lääkärin Suomi 100/73. Lääkärikunnan tulevaisuus naisvoittoinen

Lääketieteelliset tiedekunnat alkoivat naisistua 1970-luvulla. Vuonna 1984 nuorin lääkäri-ikäluokka oli ensimmäistä kertaa naisvaltainen.

Sari Aalto

Lääkärin Suomi 100/74. Keskussairaala­projektin viimeinen lenkki valmistui 1988

Vuonna 1943 annetun keskussairaalalain toteuttaminen oli valtava hanke. Pelkästään tulevan verkoston suunnittelu, sijoituspaikoista sopiminen sekä rakentamisjärjestyksestä päättäminen veivät vuosia.

Samu Nyström

Lääkärin Suomi 100/75. Irti masennusvuosien kuristusotteesta – lääkärilakko 1984

Syksyllä 1983 kerrottiin Aamulehdessä, että lääkärit aikovat seuraavana keväänä lakkoon. Lehdessä oli haastateltu varapuheenjohtaja Pekka Virtaa, jonka mukaan palkkakuoppaa oli kaivettu 11 vuotta, mutta nyt asiaan tulisi muutos. Kysymys oli myös vapaan työtaisteluoikeuden saamisesta Akavan sisällä.

Ilkka Levä

Lääkärin Suomi 100/76. Virhe vai vahinko? Lakisääteinen potilas­vakuutus 1987

Potilaan vahingoittamisen mahdollisuus on jokaisen lääkärin keskeinen pelko. Ennen 1940-lukua ei – tuolloin taitovirheiksi kutsutuista – hoitovirheistä juuri puhuttu, mutta toisen maailmansodan jälkeen asia aktualisoitui, ja vähitellen myös lehdistö alkoi uutisoida skandaalijuttuja aihepiiristä.

Oona Ilmolahti

Lääkärin Suomi 100/77. Terveyskeskus­lääkäri – liukuhihnatyöläinen, perhelääkäri vai omalääkäri?

Terveyskeskustoiminnan pysyvänä ongelmana on ollut se, miten yhdistää mahdollisimman läheinen potilas-lääkärisuhde ja resurssien tehokas hyödyntäminen. Kunnanlääkärin vaihtuminen usean lääkärin terveyskeskukseen 1970-luvulla oli merkittävä parannus, mutta samalla potilaat ja lääkärit eivät enää välttämättä tunteneet toisiaan.

Lääkärin Suomi 100/78. Kaikki valta keskusvirastoilta! Lääkintöhallitus lakkautettiin

Keskusvirastojen lakkauttaminen sekä niiden vallan hajauttaminen kuntiin ja ministeriöihin on usein nähty 1990-luvun laman tuotteena. Keskusvirastoihin perustuneen valtiollisen ohjaus- ja suunnittelujärjestelmän alasajo suunniteltiin kuitenkin jo 1980-luvun lopulla. Valtiollinen suunnittelukoneisto sopi huonosti markkinamekanismien, kilpailun ja vapauden nimiin vannovan uuden markkinaliberaalin ajan henkeen.

Lääkärin Suomi 100/79. Laki potilaan asemasta ja oikeuksista

Kansainvälisesti ainutlaatuinen laki potilaan asemasta ja oikeuksista tuli Suomessa voimaan 1.3.1993 vahvistaen potilaan roolin potilas-lääkärisuhteen subjektina. Sen mukaan potilaalla oli oikeus hyvään terveyden- ja sairaanhoitoon sekä hoitoon pääsyyn. Jokaiseen terveydenhuoltoyksikköön oli nimitettävä potilasasiamies. Laissa säädettiin myös potilaan tiedonsaanti- ja itsemääräämisoikeudesta.

Lääkärin Suomi 100/80. Kenen terveydestä säästetään? – 1990-luvun priorisointi­keskustelu

Terveydenhuollon tarpeet ovat periaatteessa rajattomat. Terveydenhuoltojärjestelmän keskeinen arviointikriteeri onkin se, kuinka tehokkaasti käytettävissä olevia resursseja hyödynnetään. 1990-luvun laman vuosina jouduttiin vaikeiden kysymyksien eteen.

Lääkärin Suomi 100/81. Valta kunnille ja korvamerkinnät pois 1993

Keskusjohtoinen suunnittelukoneisto oli viime kädessä perustunut valtionosuuksien korvamerkintään. Maksaja päätti, mihin ja miten rahan saisi käyttää. Samalla valtionosuudet olivat kustannusperusteisia, mikä ei ollut omiaan tehostamaan toimintaa kunnissa. Järjestelmä uusittiin keskusvirastojen alasajon yhteydessä.

Samu Nyström

Lääkärin Suomi 100/82. Terveydenhuollon henkilöstön säätely samaan lakiin

Vuonna 1994 annettiin laki terveydenhuollon ammattihenkilöistä, joka korvasi muun muassa lain lääkärintoimen harjoittamisesta. Uudistukseen vaikutti valmistautuminen Euroopan yhteisön jäsenyyteen, jonka vuoksi yleislääkäreiltä alettiin edellyttää kaksivuotista perusterveydenhuollon lisäkoulutusta.

Sari Aalto

Lääkärin Suomi 100/83. Lääketieteen erityispätevyydet

Lääkärintyön kehitystä leimasi 1900-luvulla paitsi lääketieteellisen tiedon lisääntyminen myös työnjaon jatkuva eriytyminen. 1980- ja 1990-lukujen taitteessa oltiin tilanteessa, jolloin alettiin kaivata erikoisalojen sisällä olevien tai niiden ulkopuolelle jääneiden tärkeiden erityisosaamisalueiden virallistamista ja niihin liittyvien koulutusvaatimusten määrittelemistä.

Oona Ilmolahti

Lääkärin Suomi 100/84. Ongelmalähtöinen oppiminen lääkärikoulutuksessa

Lääketieteellisissä tiedekunnissa toteutettiin 1990- ja 2000-luvuilla laaja laadullinen ja pedagoginen uudistus, joka koski opintojen sisältöä ja opetusmenetelmiä. Tavoitteena oli luoda vahvempi pohja yleislääkärin työhön, kaventaa eri oppiaineiden välisiä raja-aitoja ja hallita kasvanutta tietomäärää.

Sari Aalto

Lääkärin Suomi 100/85. Näyttöön perustuva lääketiede ja Käypä hoito -suositukset

Vuonna 1997 Aikakauslehti Duodecim julkaisi Gastroenterologiayhdistyksen laatiman Käypä hoito -suosituksen keliakian hoidosta. Suositus oli ensimmäinen myöhemmin laajasti tunnetuiksi tulleista lääkäreille ja potilaille suunnatuista tietopaketeista.

Lääkärin Suomi 100/86. Ihminen vastaan bakteerit – antibioottien voittokulku ja 1990-luvun herääminen

"Infektiosairaudet ovat edelleen kanssamme. Ne ovat olleet suuria tappajia ja ovat sellaisia edelleen – varsinkin jos ne unohdetaan."

Lääkärin Suomi 100/87. Ylioppilasnäytelmistä lääkiksen spekseihin

Näytelmät ovat aina kuuluneet ylioppilaiden juhliin. 1950-luvulla alettiin nähdä medisiinarien juhlissa näytelmiä tai musiikillisia speksejä, jotka olivat medisiinarien itse kirjoittamia ja valmistamia. Vuonna 1952 Medicinarklubben Thoraxin vuosijuhlassa esitettiin ensimmäinen speksi Det pubiska kriget eller Sillsalatissimus. Speksi oli menestys, jonka lauluista monet jäivät elämään medisiinarien piireissä. Thoraxin säännöllinen vuosittainen speksitraditio alkoikin jo tuolloin – tosin 1970-luvulla perinne katkesi hetkeksi.

Lääkärin Suomi 100/88. Lääketieteellinen tutkimus ja eettiset kysymykset

Lääketieteellisen tutkimuksen etiikassa on vuosikymmenien aikana siirrytty ammattikunnan itse kirjaamista ja valvomista periaatteista lain velvoituksiin. Vuonna 1964 Maailman Lääkäriliitto hyväksyi Helsingin julistuksen säätelemään lääketieteellistä tutkimusta, jossa käytettiin ihmisiä koehenkilöinä.

Sari Aalto

Lääkärin Suomi 100/89. Terveydenhuollon eettinen neuvottelukunta

"Pahat kysymykset ovat edessä. Onko meillä lupa kaikkeen mitä osaisimme ja varaa kaikkeen mitä voisimme? Ellei, niin kenelle ja mihin on? Päätös on poliitikon, mutta lääkäreillä on oltava tarjota harkittu kantansa sen pohjaksi.

Oona Ilmolahti

Lääkärin Suomi 100/90. Reppu selässä keikalle: toimistonomadit ja vuokralääkärin synty

Lääkärin työn ideaali on ollut paikallisyhteisön tuntevassa, aina tavoitettavana olevassa kutsumuslääkärissä, vaikka käytännössä työtä on aina tehty monenlaisissa muodoissa ja olosuhteissa. Viimeistään rakennemuutoksen jälkeen nämä takametsien naiset ja miehet kuitenkin tuntuivat kuolleen sukupuuttoon: uhrautuvaisten elämäntapalääkärien aika kotiapulaisineen oli peruuttamattomasti takana.

Oona Ilmolahti

Lääkärin Suomi 100/91. Lääkärit lakossa – pakosta: vuoden 2001 lääkärilakko

Jo vuoden 1998 kunnallisten virkaehtosopimusneuvotteluiden aikana ilmassa oli monenlaista turbulenssia lääkärien palkkauksesta. Liitto oli vastustanut tupoa, mutta hävinnyt muille liitoille Akavan sisällä. Liitto jätti lakkovaroituksen, mutta valtakunnansovittelija Juhani Saloniuksen johtamissa neuvotteluissa tilanne ratkesi, ja lakosta luovuttiin.

Ilkka Levä

Lääkärin Suomi 100/92. Terveydenhuolto hankkeella kuntoon – Kansallinen terveysprojekti 2001

Suomalainen terveydenhuolto ei tullut 1990-luvun suurien hallinnollisten uudistuksien mukana valmiiksi kokonaisuudeksi. Vanhan keskusjohtoisen järjestelmän jäykiksi koetut rakenteet oli korvattu alueellisten toimijoiden vapaudella, mutta osittain lamasta ja uudesta järjestelmästä johtuen terveydenhuollossa oli edelleen monia ongelmakohtia.

Lääkärin Suomi 100/93. Lisää medisiinareita yliopistoihin

Lääketieteellisiin tiedekuntiin sisään otettavien opiskelijoiden määrä on aina vaikuttanut lähes suoraan ammatissa toimivien lääkärien määrään. Näin kysymys sisäänottomääristä on kietoutunut kysymyksiin siitä, riittääkö kaikille valmistuville töitä ja tuottaako koulutus riittävästi lääkäreitä maan terveyden- ja sairaanhoidon tarpeisiin.

Lääkärin Suomi 100/94. Parempaan tietoaikaan

Digitalisaatio on päivän sana, mutta 1990-luvun kuluessa terveydenhuollon mullisti ATK. Jo aiempina vuosikymmeninä oli paikoin otettu käyttöön tietoteknisiä järjestelmiä terveydenhuollon eri osa-alueilla, mutta varsinainen läpimurto koettiin vasta vuosituhannen loppupuolella. Potilastietojärjestelmiä sekä erilaisia ohjaus- ja laskutusjärjestelmiä otettiin käyttöön niin pienissä lääkärikeskuksissa kuin suurissa keskussairaaloissakin.

Samu Nyström

Lääkärin Suomi 100/95. ”Kuudes tiedekunta” ulkomailla ja ulkomaiset lääkärit Suomessa

Lääketieteen universaali luonne on aina mahdollistanut lääkärien työskentelyn yli kansallisvaltioiden rajojen. Suomessa lääkärikunta on kansainvälistynyt etenkin 2000-luvulla. Samalla yhä useampi suomalainen ylioppilas on hakeutunut toiseen Euroopan maahan opiskelemaan lääketiedettä.

Sari Aalto

Lääkärin Suomi 100/96. Hajaannuksen hallintaa ja valinnan­vapautta – terveyden­huolto­laki 2010

Terveydenhuoltoa koskevan lainsäädännön hajanaisuus oli yksi kansallisen terveyshankkeen mukana esiin nousseista ongelmakohdista. Lainsäädäntö oli syntynyt vaiheittain yli sadan vuoden aikana, eikä sitä ollut suunniteltu 1990-luvulla luotuun hajautettuun terveydenhuoltojärjestelmään. Muutenkin ehdotuksia lainsäädännön yhdistämiseksi oli esitetty jo vuosikymmenien ajan, sillä erillisten lakien katsottiin osaltaan johtaneen perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon eriytymiseen toisistaan.

Samu Nyström

Lääkärin Suomi 100/97. Lääkäriksi kasvaminen

Vuosituhannen vaihteessa lääketieteen opetusohjelmaan lisättiin Lääkäriksi kasvaminen -opintoja. Tavoitteena oli nostaa esille lääkärin etiikan kysymyksiä. Opinnoissa alettiin käsitellä esimerkiksi vaitiolovelvollisuutta, kollegiaalisuutta, vuorovaikutusta potilaan ja omaisten kanssa sekä kuoleman kohtaamista.

Sari Aalto

Lääkärin Suomi 100/98. Tulevaisuuden lääketiede tänään

1970-luvun alussa tehtiin 43 lääkärille kysely, jossa heitä pyydettiin arvioimaan 12 lääketieteellisen ilmiön kehitystä Suomessa vuoteen 2020 mennessä. Aihe-alueina olivat tehostetun hoidon teknologia, kudossiirrot ja perinnöllisyyden säätely, ja kysymyksissä ennakoitiin eettisiä ja tieteellisiä kysymyksiä in vitro fertilisaatiosta ja geenikirurgiasta klooni-ihmiseen.

Oona Ilmolahti

Lääkärin Suomi 100/99. Sote 2017

Suomalaisen hyvinvointivaltion ytimessä olevan sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmän vanhimmat kerrokset periytyvät Ruotsin vallan ja autonomian ajoilta. Sukupolvien vaihtuessa kerroksia on tullut lisää ja jokainen polvi on pyrkinyt muokkaamaan rakenteet oman aikansa ihanteita vastaaviksi.

Samu Nyström

Lääkärin Suomi 100/100. Potilassuhde 2017: konsumerismin ja kohtaamisen rajapinnalla

Viimeiset sata vuotta ja lääkärin työ. Miten on käynyt potilaalle? Neljä sotaa, vaikenemisen jättämiä ylisukupolvisia haavoja, rakennemuutoksen tuottamaa juurettomuutta. Optimismia, toivoa, edistysaskeleita, sairauksien voittamista – ja hyväksymistä. Ennaltaehkäisyä ja valistusta, voimaantumista. Tietotulva, totuuksia ja epätotuuksia, vaihtoehtoisten totuuksien aika.

Oona Ilmolahti