Alati kasvavat terveydenhuollon menot ovat yleinen huolenaihe. Mm. monikanavaista rahoitusta pidetään yhtenä syynä vaikeuksiin hallita menojen kasvua. Vaikka monikanavainen rahoitus saattaa stabiloida rahavirtaa muuttuvissa tilanteissa, sen nähdään aiheuttavan kustannusten siirtelyä ja ylikapasiteettia terveydenhuollossa. Lääkäriliitto on esittänyt aiemmin järjestelmän parantamiseksi mm. terveydenhuollon rahoituspohjien kasvattamista, potilaan valinnan mahdollisuuksien lisäämistä ja sitä, että raha seuraa potilasta.

THL jätti 17.11.2010 ministeri Paula Risikolle raportin, jossa esitetään yksikanavaista rahoitusmallia. Mallissa sosiaali- ja terveydenhuollon julkinen rahoitus ja järjestämisvastuu annetaan alueellisille toimijoille, joita olisi Suomessa 12-15. Raha seuraisi potilasta. Osa raportin ehdotuksista jää mietityttämään.

Sosiaalitoimi ja terveydenhuolto esitetään yhdistettäväksi erikoissairaanhoitoa myöten. Yhteistyön tiivistäminen rajapinnoilla on tarpeen. Herää kuitenkin kysymys, kuinka paljon hyötyä, tai ongelmia, kahden erilaisen sektorin yhdistäminen tuo. Toiminnoilla on erilainen lainsäädäntö sekä ihan erilaiset toimintatavat ja luonne. Valtaosa potilaista ei ole sosiaalihuollon asiakkaita ja päinvastoin.

THL:n raportti esittää myös sairausvakuutuskorvauksen poistoa erikoislääkärivastaanotoilta. Sen nähdään mm. lisäävän palvelujen ylitarjontaa, aiheuttavan sairaaloiden erikoislääkäripulaa ja murentavan hoidon porrastusta. Ns. Kela-korvaus on nykyään enää noin 25 % yksityisten lääkäripalvelujen kuluista, joten sen poiston merkitystä voidaan pohtia. Kohdistuisiko sen poisto eniten vähävaraisten ja syrjäseutujen valinnan mahdollisuuksiin? Miten julkinen sektori selviäisi yksityiserikoislääkärien vastaanottotoiminnan vähenemisestä?

Kokemattomampi lääkäri tarvitsee potilaan hoitamiseksi osaavaa enemmän käyntejä ja tutkimuksia, ja ehkä lopulta lähetteen erikoissairaanhoitoon. Iltavastaanottojen väheneminen johtaisi kokonaistarjonnan laskuun, ja kollegat saattaisivat valita myös yksityissektorin, jos valinta täytyisi tehdä. Monia lopputuloksia on vaikea ennakoida, etenkin, kun samaan aikaan toisaalla suunnitellaan peruserikoissairaanhoidon siirtoa terveyskeskuksiin.

Raportti esittää Kela-korvauksen poistoa myös työterveyshuollosta. Työnjako työterveyshuollon ja perusterveydenhuollon välillä tarvinnee tarkennusta. Työterveyshuoltoa ja yksityissektorin nopeaa toimintaa on kuitenkin kiitetty ja pidetty erityisen tärkeänä työurien pidentämisessä, joka on hyvin ajankohtainen tavoite.

Moni asia seurauksineen jää tulevaan hallitusohjelmaan pohdittavaksi. Toivottavaa on, että terveydenhuollon pelastamista ei aloiteta "korjaamalla" hyvin toimivia ja tehokkaita osia.