Uutisissa kerrottiin lokakuun lopussa, että Mänttä-Vilppulassa on karhuvaara. Kunnan alueella liikkeellä olleiden karhujen takia kunta oli järjestänyt lapsille koulukuljetuksia. Kuljetukset oli tarkoitettu lähinnä pelkääville lapsille, ja jotta luokittelu menisi oikein, eikä kyytiä saisi pelkäämätön tai muuten väärä lapsi, oli asukkaita ohjeistettu hankkimaan joko lääkärin tai psykologin lausunto lapsen karhupelosta. Voidaan toki kysyä, pitäisikö lapsesta enemmän huolestua silloin, jos hän ei ollenkaan pelkää karhua.

Todistus lapsen karhupelosta on esimerkki isosta joukosta turhia ja terveydenhuoltojärjestelmää kuormittavia lausuntopyyntöjä, joita lääkäreille ja muullekin terveydenhoitohenkilöstölle vuosien aikana on alkanut tulla. Milloin pitää todistaa pesukoneen tarvetta, milloin taas sitä, että pesukone pitää sijoittaa yläkertaan tai alakertaan tai pihalle. Kun äly tai uskallus loppuu, asia helposti medikalisoidaan. Kysytään toiselta virkamieheltä tai virastolta. Aikamoista ajan ja energian tuhlausta niukkenevina aikoina.

On toki tarpeellisiakin todistuksia ja lausuntoja, mutta systeemi kaipaisi täysremonttia ja kriittistä arviointia. Lääkekorvausjärjestelmää uudistettaessa olisi hyvä ottaa huomioon myös tarvittavien lausuntojen määrä, niiden vaatima resurssi ja lausunnon mahdollinen varsinaisesta hoidosta aikaa vievä osuus. Samoin sairauksien ja vammojen todistaminen kaipaisi suoraviivaistamista. Oksentelevan ja ripuloivan potilaan hakeutuminen terveyskeskukseen tai työterveyshuoltoon joko hoitajalle tai lääkärille pelkästään todistuksen tarpeen vuoksi on haitallista sekä potilaalle itselleen että ympäröivälle yhteisölle, potilaan levittäessä herkästi tarttuvaa tautiaan kaikkiin ohikulkeviin ihmisiin. Tämän luulisi olevan yhteiskunnankin kannalta epäedullista.

Pienilläkin teoilla voidaan saada paljon helpotusta aikaan. Vuosia sitten työpaikallani yksi jos toinenkin lääkäri kertoi syksyisin kirjoittavansa lukuisia todistuksia potilaiden pitkäaikaissairauksista. Todistusta tarvittiin kunnan uimahallista saatavan alennuskortin hakuun. Kunnan hyvänä tarkoituksena oli innostaa ikäihmisiä ja pitkäaikaissairaita kuntoilemaan ja uimaan. Ymmärrettävästi joka vuosi halukkaita oli kohtuullisen paljon. Kunnan asianomaisessa lautakunnassa oli tehty päätös vaadittavasta lääkärintodistuksesta. Tarkemmin ei oltu määritelty sairausryhmää, vammaa, ikää tai muutakaan kriteeriä, jonka tulisi täyttyä johtaakseen positiiviseen päätökseen. Ylilääkäri sai yhdellä oikeaan osoitteeseen soitetulla puhelulla tilanteen muuttumaan niin, että uimahallin valvoja pystyi suoraan myöntämään alennuskortin selkeiden kriteerien mukaisesti. Kriteerit olivat vielä hyvin väljät, joka sopi hyvin alkuperäiseen ideaan. Työmäärä terveyskeskuksessa väheni ja saatiin entistä enemmän tyytyväisiä ja virkeitä asukkaita. Tällaisia suoraviivaisia päätöksiä voidaan tehdä joka työpaikassa yhteistyössä eri tahojen kanssa. Samalla tarvitaan myös valtakunnallisia järkeviä päätöksiä, suoraviivaistamista. Siinä Lääkäriliitto on mielellään mukana auttamassa sosiaali- ja terveysministeriötä.