Kaikki nykyiset lääketieteen erikoisalat säilyvät EU:lle uusi tutkintojen tunnustamisdirektiivi
Euroopan unionin johtavia periaatteita on ihmisten, tavaroiden, palvelujen ja pääoman vapaan liikkuvuuden takaaminen.
Ensimmäinen lääkärityövoiman liikkumista käsittelevistä niin sanotuista lääkäridirektiiveistä annettiin 1975.
EU:n ministerineuvosto hyväksyi kesäkuun alussa uuden, aiemmat alakohtaiset direktiivit korvaavan yleisen tutkintojen tunnustamisdirektiivin.
Lääkäridirektiivissä on säädelty vastavuoroisesta tutkintojen tunnustamisesta. Aiemmat erillisdirektiivit, jotka koskevat lääkärien peruskoulutusta, perusterveyden lisäkoulutusta ja erikoislääkärikoulutusta, yhdistettiin myöhemmin kokoomadirektiiviksi 93/16/EEC. Sittemmin tätä direktiiviä on uusittu ns. Slim-prosessin (Simpler Legislation for the Internal Market) kautta tällä hetkellä voimassa olevaksi direktiiviksi 2001/19/EC.
Direktiiveissä on säädelty koulutuksen pituudesta ja yleisellä tasolla koulutuksen sisällöstä ja laadusta. Peruskoulutuksesta on todettu, että lääkärin perustutkinnon laajuuden tulee olla vähintään 6 vuotta tai 5 500 tuntia teoreettista tai käytännöllistä opetusta yliopistossa tai yliopiston valvonnassa.
Jos toimii yleislääkärinä itsenäisesti kansallisen sosiaaliturvajärjestelmän piirissä, edellytetään tämän jälkeen kaksivuotista perusterveydenhuollon lisäkoulutusta (Specific Training in General Medical Practice, "eurolääkärikoulutus"). Tämän pituus on ollut kaksi vuotta, mutta jo aiemmilla päätöksillä on päätetty sen pidentämisestä vuoden 2006 alusta kolmeen vuoteen. Suomella on kuitenkin poikkeuslupa niin, että jatkossakin suomalaisista tiedekunnista valmistuneille riittää kaksivuotinen eurolääkärikoulutus.
Lääketieteen erikoisaloja direktiivissä on tällä hetkellä mainittuna 52. Yleisperiaatteena on, että direktiivissä voidaan mainita erikoisaloja, jotka ovat edustettuina vähintään kahdessa jäsenvaltiossa. Erikoisalojen koulutuspituudet on jaettu kolmeen ryhmään: 3, 4 ja 5 vuoden vähimmäispituuksiin. Erikoisaloista 17 on sellaisia, jotka ovat olleet edustettuina kaikissa EU:n jäsenvaltioissa.
Komission ehdotus keväällä 2002
EU:n komissio, jolla on yksinoikeus tehdä direktiiviehdotuksia, teki maaliskuussa 2002 ehdotuksen tutkintojen tunnustamisjärjestelmän uudistamisesta. Johtava periaate oli, että aiemmat, niin sanotut sektoridirektiivit korvattaisiin yleisellä tutkintojen tunnustamisjärjestelmällä.
Sektoridirektiivejä on ollut kahdelle ammattiryhmälle, pääosin eri terveydenhuollon ammateille. Lääkärikunnan kannalta ehdotukseen sisältyy monia merkittäviä heikennyksiä. Komissio ehdotti direktiivissä mainittujen erikoisalojen vähentämistä niihin, jotka ovat edustettuina kaikissa EU:n jäsenvaltioissa. Komissio totesi, että jäsenvaltiossa ei voisi olla samaan aikaan perusterveydenhuollon lisäkoulutuksen tyyppistä, 2-3 vuoden koulutusta ja suomalaiseen tapaan varsinaista yleislääketieteen erikoislääkärikoulutusta.
Edelleen komissio ehdotti, että lääkäri voisi siirtyä toiseen jäsenvaltioon ja työskennellä 16 viikon ajan ilman minkäänlaista tutkinnon tunnustamista. Lisäksi oltiin kieltämässä mahdollisuus erikoistumiseen osa-aikatyössä.
Lääkärijärjestöjen lobbaus
Komission ehdotuksen jälkeen eurooppalaiset ja kansalliset lääkärijärjestöt ovat käyttäneet erittäin paljon aikaa lobbaamiseen komission ehdotuksen muuttamiseksi. Vaikuttaminen on kohdistunut komission virkamiehiin sisämarkkinaosastolla, EU:n parlamentin jäseniin erityisesti sen sisämarkkina- ja kuluttajansuojakomiteassa, kansallisiin virkamiehiin sekä asiasta lopullisen päätöksen tekevässä ministerineuvostossa oleviin jäsenvaltioita edustaviin ministereihin.
Prosessi on ainakin itselleni ollut merkittävä oppimiskokemus EU:n päätöksentekoprosesseihin. Euroopan parlamentti Brysselissä on tullut niin tutuksi, että sinne annettiin pysyvä vierailukortti erilliskulkulupien jälkeen.
Lobbausta on Euroopan tasolla koordinoinut Euroopan lääkärien pysyvä komitea ("Euroopan lääkäriliitto") eli CPME. Omilla sektoreillaan käsittelyyn ovat lisäksi vaikuttaneet Euroopan erikoislääkäriliitto UEMS, Euroopan nuorten lääkärien järjestö PWG sekä Euroopan yleislääkärijärjestö UEMO. PWG:n puheenjohtajana on tänä aikana toiminut Suomen Lääkäriliiton kansainvälinen asiantuntija Nina Tiainen.
Lääkäriliitto on omilla kontakteillaan ollut yhteydessä suomalaisiin europarlamentaarikoihin sekä eri ministeriöiden (sosiaali- ja terveysministeriö, opetusministeriö, kauppa- ja teollisuusministeriö) virkamiehiin ja ministereihin.
Lopullisen päätöksen teki kauppaministereistä koostunut ministerineuvosto, koska työvoiman liikkuvuusasiat ovat osa sisämarkkina-asioita. Lopullista päätöstä ei siis Suomen kohdalla ollut tekemässä sen enempää sosiaali- ja terveysministeri kuin opetusministerikään, vaikka nämä ministeriöt ovatkin prosessiin merkittävästi vaikuttaneet.
Pitkä käsittelyprosessi
Direktiiviehdotuksen käsittely on kestänyt yli kolme vuotta. Tämä poikkeuksellisen pitkä käsittelyaika johtuu asian monimutkaisuudesta, osin myös väliin osuneista uuden parlamentin vaaleista.
Lobbaus on sikäli tuottanut tulosta, että koko käsittelyprosessin aikana Euroopan parlamentin ja ministerineuvoston kannanotot ovat olleet lääkärikunnan kannalta selvästi myönteisempiä kuin alkuperäinen esitys. Yleistä on, että komissio ei omaa alkuperäistä esitystään lievennä, elleivät nämä kaksi päätöksentekoprosessiin osallistuvaa tahoa merkittävästi ole sitä vastaan.
EU:n parlamentissa asiaa käsitteli ennen kaikkea sisämarkkinakomitea, jossa raportoijana toimi italialainen edustaja Stefano Zappala. Komitean päästyä yksimielisyyteen asiasta huhtikuussa 2005 oli seuraavana vuorossa koko parlamentin käsittely Strasbourgissa toukokuun toisella viikolla. Parlamentti pääsi tämän niin kutsutun toisen lukemisen jälkeen päätökseen asiassa ja lisäsi direktiiviin kielitaidon suhteen alkuperäistä esitystä tiukemman kannan.
Jäsenmaiden ministereistä koostuva ministerineuvosto eli tässä tapauksessa kilpailukykyneuvosto hyväksyi direktiivin lopullisesti kesäkuun kokouksessaan Euroopan parlamentin kanssa käydyn kädenväännön jälkeen. Kun komission, parlamentin ja ministerineuvoston kannat olivat yhteneväisiä, ei asiassa jouduttu yhteensovittamismenettelyyn, jota etukäteen epäiltiin tarvittavan lopullisen päätöksen aikaansaamiseksi.
Parhaillaan on menossa hyväksytyn direktiivin kääntäminen kaikille 21 viralliselle kielelle (Irlannin vähemmistökieli iiri hyväksyttiin juuri äskettäin mukaan). Näin monimutkaisen ja laajan tekstin ollessa kyseessä kääntämisen oletetaan vievän pitkälle syksyyn. Lopullista tekstiä ei ole vielä saatavissa edes englanniksi.
Lääketieteen erikoisalat säilyvät
Kaikki direktiivissä mainitut 52 lääketieteen erikoisalaa säilyvät automaattisen tunnustamisen piirissä jatkossakin. Uusia erikoisaloja direktiiviin voidaan hyväksyä niin sanotulla 2/5-periaatteella. Erikoisalan tulee olla virallisesti edustettuna vähintään 2/5-osassa jäsenvaltioista eli tällä hetkellä vähintään 10 maassa.
Tässä kohtaa tulee muistuttaa siitä, että tutkintojen tunnustamisdirektiivi ei millään lailla säätele kansallisia erikoisaloja. Jokaisessa jäsenvaltiossa voi olla juuri ne erikoisalat, joita se katsoo tarvitsevansa. Tutkintojen tunnustamisdirektiivin tarkoituksena on ainoastaan helpottaa työvoiman liikkuvuutta.
EU-direktiiviä käytettiin yhtenä perusteena suomalaiselle erikoisalojen vähentämiselle uudessa erikoislääkäritutkintoasetuksessa vuonna 1999. EU ei kuitenkaan säätele erikoisalojen lukumäärää jäsenvaltioissa, eikä missään EU:ssa ole esimerkiksi kielletty suppeitten erikoisalojen olemassaoloa.
Potilasturvallisuus ei vaarannu
Komission alkuperäistä esitystä työskentelystä 16 viikon ajan ilman tutkinnon arviointia ei hyväksytty erityisesti lääkärikunnan näkemysten perusteella. Epäpätevä lääkäri pystyy 16 viikon aikanakin saamaan paljon huonoa tulosta aikaan ja potilasturvallisuutta käytettiin nimenomaan perusteena ehdotuksen vastustamisessa.
Yleislääketiede ja osa-aikaisuus turvattu
Direktiivin hyväksymisen jälkeen Suomessa voidaan jatkaa meillä yli 30 vuotta voimassa olleen yleislääketieteen erikoisalan olemassaoloa, vaikka eurolääkärikoulutus samalla jatkuisikin. Osa-aikainen erikoistuminen on mahdollista myös jatkossa, mikä on merkittävä päätös nuorten lääkärien kannalta. Osa-aikaisuus ja muut uudenlaiset työn järjestelymuodot ovat Suomen lisäksi monissa muissa maissa yleistymässä.
Kielitaidosta uusi vaatimus
EU:n johtaviin periaatteisiin on kuulunut, että työntekijää ei voida maasta toiseen siirryttäessä syrjiä esimerkiksi kielitaidon perusteella. Näin ollen lääkärin oikeudet on tähän asti voinut saada toisessa EU-maassa ilman, että välttämättä osaa lainkaan maan kieltä. Työnantajalla on toki ollut oikeus edellyttää kielitaitoa.
Uudessa direktiivissä on asetettu kielitaitovaatimuksia. Englanninkielisen päätöslauselman mukaan "Persons benefiting from the recognition of professional qualifications shall have a knowledge of languages necessary for practising the profession in the host Member State". Komission ehdotuksessa oli lievempi sanamuoto "should". Kielitaitovaatimus rajoittuu työn edellyttämään taitoon eikä siis koske pelkästään lääkäreitä. Kuinka tämän asian testaaminen tullaan jatkossa järjestämään, on täysin avoinna.
Lääkärijärjestöille asiantuntijarooli
Vuodesta 1975 alkaen on komission apuna toiminut alakohtaisia neuvoa-antavia komiteoita, joista yksi on ollut ACMT (Advisory Committee on Medical Training) eli lääkärikoulutuksen neuvoa antava komitea. Tämä, kuten muutkin alakohtaiset komiteat, lakkaavat lopullisesti uuden direktiivin myötä.
ACMT:ssä ovat olleet edustettuina kansalliset viranomaiset, lääkärikunta ja yliopistot. Tilalle tulee yksi kaikkia ammattialoja käsittelevä, ainoastaan viranomaisista koostuva komitea. Merkittävää on kuitenkin, että direktiivi edellyttää komission konsultoivan edustavia eurooppalaisia järjestöjä koulutusvaatimuksien ja direktiivin kehittämisessä.
Euroopan erikoislääkäriliitolla UEMS:llä on 37 erikoisalakohtaista sektiota (alaosastoa), joissa useimmissa on myös suomalaisedustus. UEMS:n ja sen sektioiden kautta on hyvä mahdollisuus tarjota tätä asiantuntija-apua komissiolle, ja UEMS onkin jo käynnistänyt työn erikoisalojen laajamittaisesta kartoittamisesta laajentuneessa Euroopan unionissa.
Direktiivi tulee saattaa voimaan kahden vuoden kuluttua siitä, kun se on julkaistu EU:n virallisessa lehdessä. Direktiivi on ohje toisaalta kansallisille lainsäädännöille, mutta nähdäkseni nyt hyväksytty muoto ei edellytä Suomessa varsinaisia lainsäädäntömuutoksia.
EU:ssa on parhaillaan käsittelyssä paljon kiistoja herättänyt palveludirektiivi. Se liittyy osittain myös tutkintojen tunnustamiseen.
Näillä näkymin terveydenhuoltoa oltaisiin jättämässä pois palveludirektiivistä. Yhtenä mahdollisuutena on esitetty erillisen terveysdirektiivin luomista kattamaan niin palvelujen tarjoamista kuin esimerkiksi tutkintojen tunnustamista koskevat asiat.
Tätä ehdotusta on pidetty hyvänä avauksena, mutta sen toteuttamiselle on esteenä jäsenvaltioiden pelko puuttumisesta niin sanottuun subsidiariteetti-periaatteeseen. Sen mukaan terveydenhuollon järjestäminen on kansallisen päätösvallan alaista, eikä EU:lla ole tähän asti ollut siihen juuri päätösvaltaa. Tämäkin periaate on nyt uudelleen harkittavana, kun perustuslaillisen sopimuksen käsittely joudutaan aloittamaan uudelta pohjalta.
Pitkällinen käsittelyprosessi on takana ja lopputulokseen voidaan lääkärikunnan kannalta olla varsin tyytyväisiä. Uusi tutkintojen tunnustamisdirektiivi turvaa lääkärityövoiman liikkuvuuden ja antaa professiolle mahdollisuuksia koulutuksen laadun sekä potilasturvallisuuden kehittämiseen.
