Terve itsetunto on arkkiatri Risto Pelkosen mielestä ihmisen hyvinvoinnin perusta. Terveen itsetunnon kehittymisen tulisikin arkkiatrin mukaan kuulua Suomen kansallisen hyvinvointipolitiikan keskeisiin päämääriin.

Tammikuisena pakkaspäivänä pääkaupunkiseudulla on lunta enemmän kuin vuosiin ja arkkiatri

Risto Pelkonenkin

on joutunut tekemään osansa kotipihan lumitöistä. Arjesta löytyy ajankohtainen esimerkki siitä, mitä merkitsee, kun kansan terveyttä ei ajatella kokonaisvaltaisesti ja käytännönläheisesti.

- Luunmurtumien hoitoon kehitellään innolla halpoja lääkkeitä, mutta ne eivät estä kaatumista. Miksei ei siis katuja pidetä sellaisessa kunnossa, että niillä olisi vanhustenkin turvallista liikkua?

Arkkiatri pitää ongelmana, ettei Suomessa ole kauaskantoista sektorirajoja ylittävää terveyspolitiikkaa. On vain elinkeinopolitiikkaa. Kehysbudjetointi rajaa eduskunnan väittelemään yksityiskohdista valmiiden raamien sisällä. Sosiaali- ja terveysministeriö ohjaa sen, minkä kahden eri puolueen ministerin johtamana pystyy, mutta kunnat päättävät. Lääkintöhallituksen kaltaista ohjausvälinettä ei enää ole.

Mutta onhan Terveyden ja hyvinvoinnin laitos? Pelkonen harkitsee pitkään ennen kuin lausahtaa, että THL:n rooli on hänen mielestään "ainakin vielä epäselvä".

Arkkiatrin mielestä olisi aika koota kaikki terveydenhuollon toimijat yhteiseen konsensuskokoukseen. Sen tavoitteena olisi tunnistaa terveydenhuollon ongelmat ja kestävän kehityksen esteet sekä etsiä reitti oikeudenmukaisen ja kustannustietoisen palvelujärjestelmän saavuttamiseksi.

- Onnistuminen edellyttää avointa vuoropuhelua, keskinäistä kunnioitusta ja luottamuksen ilmapiiriä.

Pelkonen viittaa hyviin kokemuksiin priorisointikeskustelusta ja kahdesta terveysfoorumista. Niiden pohjalta syntyneitä Käypä hoito -järjestelmää ja FinOHTAa hän pitää erinomaisina saavutuksina.

Tärkeintä ovat lapset

Arkkiatri puhuu mieluummin hyvinvointiyhteiskunnasta kuin hyvinvointivaltiosta, sillä hyvinvointi on hänen ajatuksissaan yhteinen ja yhteisöllinen ilmiö. Paljon kiistellystä vastuun jaosta arkkiatri sanoo, että julkinen valta, elinkeinoelämä, ammattiväki, koti, koulu ja perhe ovat itse kukin vastuussa omasta tontistaan. Jokainen kansalainen on vastuussa omasta terveydestään, mutta kaikilla ei ole voimia. Yhteisvastuu tasaa ihmisten hyvin erilaisia lähtökohtia.

Kun arkkiatri pohtii hyvän elämän tekijöitä, hän ei - kenties hieman yllättäen - lähde liikkeelle terveyden vaalinnasta ja sairauksien torjunnasta, vaan viittaa sosiologien kolmikantaan: hyvän elämän elementtejä ovat kohtuullinen elintaso, hyvät ihmissuhteet ja itsensä toteuttaminen. Risto Pelkonen muistuttaa, että myös vakavasti sairas ihminen voi tuntea voivansa hyvin.

- Hyvän elämän tärkein ominaisuus on tulla toimeen itsensä kanssa, arkkiatri sanoo.

Itsetuntemus ja terve itsetunto ovat arkkiatrin mielestä ne hyvinvoinnin kulmakivet, joiden rakentumista yhteiskunnan järjestelmienkin pitäisi tarpeen mukaan tukea. Koti ja vanhemmat ovat avainasemassa, eikä vanhemmuutta voi ulkoistaa, vaikka sellaista ajattelua esiintyy läpi yhteiskunnan.

Terve itsetunto versoo sellaisessa kodissa, jossa välitetään toisista. Lapsi tarvitsee rakkautta ja yhteistä aikaa, turvaa ja rajoja. Jos elämä on kotona risaista tai vanhemmat aina poissa, lapset jäävät yksin.

Koulun rooli on myös merkittävä. Arkkiatri pitää tinkimistä koulujen voimavaroista hyvin lyhytnäköisenä. Kehno koulutuspohja johtaa sosiaaliseen syrjäytymiseen ja on suuri terveysriski semminkin kun ongelmat siirtyvät sukupolvesta toiseen.

- Toivoisin, että kouluissa palattaisiin luokkayhteisöihin, vaikka Pisa-tulosten kustannuksella. Koulussa pitäisi ennen kaikkea oppia elämään ja työskentelemään yhdessä, vaikka olemme erilaisia.

Suomalaisen yhteiskunnan suuri muuttoliike on katkonut eri sukupolvien yhteyden. Se ilmenee juurettomuutena. Arkkiatrin mielestä nuoret joutuvat moraalisen epävarmuuden tilaan, kun joutuvat tekemään valintoja ilman perinteiden ja auktoriteettien tukea.

Arkkiatrilla on selkeä näkemys siitä, miten voimme parantaa suomalaisten hyvinvointia.

- Tärkeintä on vastuun ottaminen lapsista.

Omalääkäri pitää huolta hyvinvoinnista

Arkkiatri muistuttaa, että terveydenhoitomme pitää yleisesti ottaen hyvää huolta suomalaisten hyvinvoinnista. Pelkonen pitää yhteiskunnallisena epäonnistumisena terveyden suuria sosioekonomisia ja alueellisia eroja. Hyvin epäoikeudenmukaista on myös se, että palveluja on tarjolla vähiten siellä missä niitä eniten tarvittaisiin ja että niitä käyttävät eniten ne, jotka vähiten tarvitsevat.

Suurena ongelmana arkkiatri pitää myös hoidon pirstaloitumista.

- Sekavassa järjestelmässä jonkun täytyy pitää hoidon langat käsissään ja taata hoidon jatkuvuus niin, ettei potilasta juoksuteta turhaan erikoishoidon yksiköstä toiseen. Tutkimusten perusteella tiedämme, että mitä paremmin perusterveydenhoito toimii, sen paremmat ovat terveydenhoidon tulokset ja kustannusvaikuttavuus.

Onnistuakseen lääkärin täytyy tuntea potilaansa, tämän taustat, ympäristö ja tavoitteet.

- Vain ihmistä voi hoitaa, ei sairautta, arkkiatri muistuttaa. Hänen visionsa nostaa oikein mitoitetun omalääkärin työn avainasemaan.

- Lääkärin pitää olla osa sitä yhteisöä, jossa toimii, muistuttaa Risto Pelkonen.

Tämä pätee hänen mukaansa niin perusterveydenhuollossa kuin arkkiatrin mielestä alkuperäisestä tehtävästään etääntyneessä työterveyshuollossa. Johdonmukaista on, ettei arkkiatri ei näe lääkärien niin kutsuttua keikkailua ja kuntapalvelujen ulkoistamista myönteisenä kehityksenä.

Huolehdi itsestäsi, mutta älä yksin

Lääkärit pitävät huolta potilaistaan, mutta eivät juuri itsestään. Arkkiatrin mukaan tällainen ajatus ei ole myytti, vaan ongelma on olemassa. Työuupumuksesta puhutaan paljon. Lääkäreiden itsemurhakuolleisuus on suuri ja erityisen suuri naislääkäreiden keskuudessa.

- Lääkäreillä on hyvät mahdollisuudet työterveyshuoltoon, mutta jostain syystä he eivät usein käytä sitä hyväkseen, Pelkonen pohtii.

Pelkonen arvioi, että oman terveyden laiminlyöntiin on erilaisia syitä. Hän muistuttaa edustavansa sotien jälkeistä lääkäripolvea, jolloin profession autonomia oli suuri, työ oli leppoisampaa ja oikeaa lääkärin työtä, eikä keskinäinen kilpailu ollut niin kovaa kuin nyt.

Tosin hänen ikäpolvensa lääkärit olivat myös kovin velvollisuudentuntoisia.

- Tässä kohtaa hieman urheiltiinkin, noudatettiin sellaista suomalaista mallia, että terve mies ei valita. Lääkäreiden keskinäinen hoitosysteemikään ei oikein toiminut.

Pelkosen ikäluokka teki myös kovasti töitä ja käytti rentoutumiseen epäterveellisiäkin keinoja.

- Lääkäreiden alkoholinkäyttö ja tupakointi ovat vähentyneet. Luulen, että nuoret elävät terveemmin ja osaavat hallita työkuormaansa hieman paremmin, kuin me osasimme.

Arkkiatri arvioi, että ihmisten kasvaneet vaatimukset lääkäreitä ja lääketiedettä kohtaan ovat lisänneet painetta. Jos terveyskeskus leimataan arvauskeskukseksi, lääkärin ei ole kovin helppo tehdä siellä työtä. Luottamusta tarvitaan.

Ja luottamusta tarvitaan myös lääkärin kohdatessa kollegan. Arkkiatri pitää Lääkäriliiton luottamuslääkäritoimintaa loistavana toimintana. Hänen mielestään on erittäin hyvä, että luottamuslääkäri, jolle voi kertoa ongelmistaan, ei ole osa omaa työyhteisöä eikä myöskään työterveydenhuoltoa.

Arkkiatrin oman hyvän päivän ainekset koostuvat muun muassa lukemisesta ja "ääneen ajattelusta", kuten hän luentoja ja haastatteluita nimittää. Monta muutakin asiaa mahtuu hyvään päivään, iloon olemassaolosta.

- Tässä iässä päivät ovat yleensä hyviä silloin kun on kohtuullisen terve, Pelkonen hymyilee ja katsoo ulos ikkunasta. Satelee lisää lumitöitä.

Hyvinvoinnin kolme elementtiä

Professori Erik Allardtin vuonna 1976 esittelemän määritelmän mukaan yksilön hyvinvointi muodostuu elintasosta (having), yhteisyyssuhteista (loving) ja itsensä toteuttamisesta (being).

Elintasoa määrittävät tulot, asumistaso, työllisyys, koulutus ja terveys. Yhteisyyssuhteet ja itsensä toteuttaminen ovat elämänlaatutekijöitä. Niihin kuuluvat perheyhteys, ystävyyssuhteet ja paikallisyhteys sekä arvostuksen saaminen, korvaamattomuuden tuntemus, poliittiset voimavarat ja mielenkiintoinen vapaa-ajan toiminta.

Arkkiatri Risto Pelkonen

syntynyt 19.8.1931 Iisalmessa
LL 1957, LKT 1963
sisätautiopin dosentti 1967, professori 1990
eläkkeelle 1994 HYKS:n osastoylilääkärin tehtävästä
arkkiatri 1995
Tampereen yliopiston kunniatohtori 2000