Autonomia ei ole itsestäänselvyys

Optimaalisesti toteutetussa terveydenhuollossa lääkäri voi kliinisen autonomiansa perusteella tarjota kullekin potilaalle parhaiten sopivaa laadukasta hoitoa. Ammattikunta huolehtii ­itsesääntelystä ja yksittäiset lääkärit noudattavat eettisiä ja hyvän hoidon periaatteita, jotta ­profession autonomia säilyy.

– Jos lääkäreillä ei olisi autonomiaa, robotit voisivat tutkia ja hoitaa kaikki potilaat. Mutta lääketiede on paitsi tiedettä, myös taidetta. Jokainen potilas on erilainen, ja kliinisen autonomiansa perusteella lääkäri voi tarjota hänelle sopivimman hoidon, Lääkäriliiton toiminnanjohtaja Kati Myllymäki sanoo.

Lääkärin autonomia on välttämätön osa laadukasta terveydenhuoltoa. Yksittäisen lääkärin tasolla autonomian keskeinen elementti on oikeus päättää potilaansa tutkimuksesta ja hoidosta.

– Lääketiede on paitsi tiedettä, myös taidetta. Potilas ei ole mikään kone, joka voitaisiin saada kuntoon jotain namiskaa vääntämällä. Kaikki potilaat ovat erilaisia: he ovat eri ikäisiä, heillä on erilaisia sairauksia ja lääkityksiä, ja heillä on myös omat arvonsa ja mielipiteensä. Siksi potilaiden hoidossa voi olla poikkeuksia ja poikkeuksen poikkeuksia kuten ranskan kieliopissa, sanoo Lääkäriliiton toiminnanjohtaja Kati Myllymäki.

Lääkärin kliininen autonomia tarkoittaa lääkärin oikeutta tarjota potilaalle kuhunkin tilanteeseen lääkärin harkinnan mukaan parhaiten sopivat diagnostiset ja hoidolliset toimenpiteet. Lääkäri valitsee toimenpiteet parhaan lääketieteellisen tietämyksen ja kokemuksensa perusteella. Lääkärin kliininen autonomia ei tarkoita irtautumista tutkimusnäyttöön perustuvasta lääketieteestä.

– Erilaiset linjaukset ja protokollat ovat tarpeellisia: ne parantavat hoidon laatua ja potilasturvallisuutta. Lääkärillä pitää kuitenkin olla oikeus kokonaisarvionsa perusteella tehdä hoitoratkaisuja, jotka poikkeavat virallisista hoitosuosituksista. Esimerkiksi Käypä hoito -suositukset eivät ole juridisesti sitovia, vaan niistäkin voi painavasta syystä poiketa. Tällöin perusteet on toki syytä kirjata potilasasiakirjoihin, Myllymäki toteaa.

Kaikki perustuu luottamukseen

Lääkäriammattikunnan autonomia perustuu yhteiskunnan luottamukseen. Lääkärien on kyettävä noudattamaan eettisiä ja potilaan hyvän hoidon turvaavia ammatillisia periaatteita. Näiden periaatteiden on oltava sopusoinnussa yhteiskunnan kokonaisedun kanssa.

– Luottamuksen perustana on kova osaaminen. Lääkärien perus-, erikoistumis- ja täydennyskoulutuksen on oltava kunnossa. Ammattitaidon on oltava ajan tasalla aina, Myllymäki korostaa.

– Luottamus edellyttää myös vastuullisuutta. Lääkärin ei esimerkiksi tule lähettää potilasta erilaisiin ylimääräisiin tutkimuksiin pelkästään varmuuden vuoksi. Resurssit ovat rajalliset ja talous asettaa rajoja sille, mitä kaikkea voi tehdä. Näin on sekä julkisessa terveydenhuollossa että yksityisellä sektorilla.

Autonomian rajoihin kohdistuu paineita

Lääkäriprofession autonomia ei ole itsestäänselvyys. Autonomian sisältöön ja rajoihin kohdistuu jatkuvasti paineita. Nämä syntyvät yhteiskunnan taloudellisen tilanteen, poliittisen ilmapiirin, kansalaisten lääkärikuntaan kohdistamien odotusten sekä lääkäriprofession sisäisten rakenne- ja asennemuutosten seurauksena. Jos yhteiskunnan ja lääkäriprofession asettamat päämäärät eivät toteudu lääkäreistä johtuvista syistä, yhteiskunta lisää lääkärikunnan valvontaa ja vähentää sen autonomiaa. Siksi jokaisen lääkärin on omassa työssään huolehdittava eettisten periaatteiden toteutumisesta ja korkeasta ammatillisesta osaamisesta.

Valvontaa ja sanktioita tarvitaan äärimmäisinä keinoina, mutta pelkästään niiden avulla ei voida luoda kestäviä ja eettisesti korkeatasoisia käytäntöjä. Lääkärit ovat ansainneet autonomiansa usean sukupolven eettisen ja ammattitaitoisen työn seurauksena.

– Ammattikunnan ja joka ikisen lääkärin on toimittava niin, että potilaan ja yhteiskunnan luottamus säilyy. Tämä on "aateluus velvoittaa" -tyyppinen asia, Myllymäki sanoo.

Lääkäriliiton terveydenhuollon teeseistä on kerrottu teesi kerrallaan muutaman viikon välein. Nyt kaikki teesit on esitelty. Terveydenhuollon teesit löydät myös liiton verkkosivuilta osoitteesta www.laakariliitto.fi/teesit.

Teesi 10:

Lääkärin autonomia on välttämätön osa laadukasta terveydenhuoltoa.

• Yhteiskunta on määrittänyt lääkäriprofessiolle tiettyjä oikeuksia ja samalla myös velvollisuuksia näihin oikeuksiin liittyen.

• Autonomia rakentuu lääkärin etiikalle, yhteisesti sovituille hoitokäytännöille, ammattikunnan muille ohjeille ja suosituksille, sekä oman toiminnan valvonnalle.

• Autonomian säilymisen kannalta on välttämätöntä, että yhteiskunta luottaa lääkärikunnan kykyyn säädellä omaa toimintaansa yhteiskunnan edun mukaisesti.

• Yksittäisen lääkärin tasolla autonomian keskeinen elementti on oikeus päättää potilaansa tutkimuksesta ja hoidosta.

• Lääkärin tulee kuitenkin lähtökohtaisesti noudattaa lääketieteellisesti perusteltuja ja yleisesti hyväksyttyjä tutkimus- ja hoitokäytäntöjä.