Lääkärin Suomi 100/5. Tiedonantoja vuonna 1917:  todistamisen taakka

Vuonna 1910 perustetun Suomen Lääkäriliiton julkaisutoiminta oli alussa satunnaista ja hapuilevaa, vaikka sitä pidettiinkin oleellisen tärkeänä profession yhteenkuuluvuuden kannalta.

Tiedonantoja-nimisen julkaisun ensimmäinen numero julkaistiin helmikuussa 1916. Itsenäistymisprosessin aikoihin lehdestä ilmestyi vain yksi numero 20. joulukuuta 1917 – seuraava lehti saatiin ulos vasta vuonna 1919.

Mistä lääkärit kirjoittivat, kun maassa kuohui? Professiosta ja sen päivänpolttavista kysymyksistä. Max Oker-Blomin kuolemasta, lääkärien palkkaetujen parantamisesta ja kollegiaalisuuslausunnosta, uudesta tapaturmavakuutuslaista ja vakuutusmedisiinan opetuksesta sekä vakuutettujen onnettomuuspotilaiden hoidosta.

Vuonna 1917 voimaan tullut tapaturmavakuutuslaki muutti lääkärin työtä perusteellisella tavalla ja vaikutti myös potilas–lääkärisuhteeseen, kun todistamisen taakka ja epäluulo potilaan motiiveista tulivat osaksi arkipäivän työtä. Lääkärin työhön tuli mukaan kolmas osapuoli. On siis luonnollista, että aihe oli loppuvuodesta 1917 keskeinen myös profession sisäisessä tiedotuslehdessä.

Asian tiivisti Akseli Koskimies joulukuun 1917 numerossa seuraavasti:

"… menneisyyteen kuuluu jo se aika, jolloin käytännöllisessä elämässä toimivan lääkärin tehtävät voitiin sisällyttää sanoihin ’potilas ja lääkäri’ ja ’valtiomedisiina’. Lähinnäkuluneet vuosikymmenet ja ennen kaikkea nykyinen lähin aika entisestään suuresti muuttuneine elämänmuotoineen ja -tapoineen ja uusine vaatimuksineen yhteiskuntaa kohtaan on, (…), tuonut päiväjärjestykseen sosiaalipoliittiset kysymykset."