Lääkärin Suomi 100/11. 1927: Terveydenhoitolaki – 34 vuoden selvityksien ja neuvottelujen tulos
Vuonna 1927 eduskunta hyväksyi viimein pitkään odotetun uuden terveydenhoitolain. Vuonna 1879 annetun terveydenhoitoasetuksen uudistaminen oli käynnistetty jo 1893, mutta uudistuksia suunniteltaessa oli ehtinyt tapahtua paljon. Väliin mahtuivat muun muassa Suomen itsenäistyminen ja sisällissota sekä pari lääkärisukupolvea.
Vuoden 1927 laki ja asetus sisälsivät viimein selkeän vastuunmäärittelyn sekä työnjaon valtion- ja paikallishallinnon välillä. Merkittävin muutos oli vaatimus terveydenhoitolautakunnan perustamisesta joka kuntaan. Määräystä oli tosin jouduttu lieventämään niin, että terveydenhoitolautakunnat sai tarvittaessa antaa myös kunnallislautakunnalle.
Uudet säädökset sisälsivät laajat ohjeet paikallisen terveydenhuollon ja hygienian edistämisestä. Samalla laki sisälsi määräykset tarttuvien tautien ennaltaehkäisystä, ilmoitusvelvollisuudesta sekä epidemioiden aikaisista toimenpiteistä.
Kunnanlääkärien asema jäi edelleen määrittelemättä, mutta lain kunnilta vaatimat toimenpiteet kannustivat kuntia oman lääkärin palkkaamiseen.
