Tapaus Staffan Bergström

Avustiko ruotsalaislääkäri potilasta kuolemaan vai helpottiko hän tukehtumisen oireita?

Ruotsalaislehti Dagens Nyheter julkisti heinäkuussa 2020 kirjoituksen, jossa emeritusprofessori, lääkäri Staffan Bergström kertoi auttaneensa ALS-potilasta kuolemaan (1).

Potilas oli ollut menossa Sveitsiin Dignitas-klinikkaan kuolemaan, mutta pandemia oli estänyt matkan.

Potilas oli täysin riippuvainen non-invasiivisesta ventilaatiosta (NIV) ja liikuntakyvytön. Hän halusi NIV-maskin pois jotta kuolisi.

Bergström antoi ensin pahoinvointilääkkeen, minkä jälkeen potilas itse joi juomalasista veteen liuotettua pentobarbitaalia sekä muita lääkeaineita ja kuoli rauhallisesti. Bergströmin todettua kuoleman omaiset soittivat numeroon 112.

Oliko kyse lääkkeellisesti avustetusta kuolemasta?

Vai lääketieteellisesti perustellusta maskin poiston aiheuttaman tukehtumisen helpottamisesta?

Asiaa on käsitelty ruotsalaisessa mediassa useita kertoja. Syyskuussa 2022 lääkärin­oikeuksista päättävä Hälso- och sjukvårdens ansvarsnämnd vei Bergströmiltä oikeudet. Joulukuussa käräjäoikeus tuomitsi hänet sakkoihin lääkkeiden väärinkäytöstä (2).

Reseptejä itselle

Tapaus antaa aihetta pohtia lääkärin oikeus­asemaa myös Suomessa.

Bergströmin toimi osin vastoin lääkärin periaatteita, mutta hän vetosi muualla maailmassa hyväksyttyihin käytäntöihin ja potilaan hädänalaisuuteen. Pentobarbitaalin hän oli saanut kollegaltaan, joka oli kirjoittanut sen erityisluvalla itselleen.

Muut lääkkeet Bergström kirjoitti itselleen.

Pentobarbitaalin yleinen käyttöaihe on eläinten eutanasia. Viranomainen vetosi siihen, että valmiste poistettiin ihmiskäytöstä 1980-luvulla.

Bergströmin mukaan potilas oli riippuvainen ventilaattorista. Päätettyään luopua siitä potilas olisi kuollut kärsien.

Terveydenhuoltojärjestelmää valvovan Inspektion för vård och omsorgin Ivon mukaan Bergströmin yksiselitteinen tarkoitus oli avustaa potilas välittömästi kuolemaan. Jokainen lääkeaine olisi voinut olla fataali erikseen, eikä yhtäkään ollut kirjoitettu potilaalle.

Bergströmin mukaan pentobarbitaali on annoksella 3–10 g suun kautta käytössä muun muassa Dignitas-klinikassa. Lääkettä on Ruotsissa mahdollista käyttää erityisluvalla ihmisille.

Ei hoitosuhdetta

Kiistaa käytiin käsitteestä beprövad erfarenhet (testattu kokemus). Kumpikin taho totesi, ettei sille ole selkeää määritelmää.

Bergström vetosi Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisuun, jonka mukaan ihmisellä on oikeus päättää miten ja milloin päättää elämänsä (3). Hän katsoi toimineensa EU-tuomioistuimen ratkaisujen ja kansainvälisen ­hyväksytyn käytännön mukaisesti.

Ivon mukaan Bergströmin toiminta tähtäsi potilaan välittömään kuolemaan ja hän käytti eläinlääketieteeseen kuuluvaa lääkeainetta. Ivo katsoi myös, ettei Bergström ollut kohdannut potilasta hoitavana lääkärinä.

Lääkkeiden indikaatiot olivat antohetkellä Ivon mukaan väärät, eikä käytöstä ollut tieteellistä eikä kokemuksellista näyttöä.

Ehkä akateeminen

Tapaus osoittaa, että selkeä lainsäädäntö ja toimintaprotokolla kuolinavusta ovat tarpeen potilaiden hoidon sekä lääkärin oikeusturvan vuoksi.

Bergström toimi kuten näki potilaan edun edellyttävän, mutta rikkoi joitakin lääkärintoiminnan perusteita. Eri maista on kuitenkin selkeä kokemus Bergströmin käyttämän pentobarbitaalin turvallisuudesta ja tehokkuudesta kuolinavussa.

Oliko Bergströmin tarkoitus lääkkeillä tuottaa potilaan kuolema vai helpottaa tukehtumiskuolemaa ventilaation lopettamisen jälkeen?

Kysymys on ehkä akateeminen. Potilaan kuolema oli lääkittynä ainakin helpompi.

Bergström toimi inhimillisen tuntemuksensa ohjaamana. Toimintatavoista on aiheellista huomauttaa, mutta sopimaton lääkäriksi hän ei mielestäni ole.

Kiitos rikosoikeuden emeritusprofessori Raimo Lahdelle, jonka kautta sain Hälso- och sjukvårdens ansvarsnämndin päätöksen luettavakseni.