Tilkkutäkki
Lääkärilehti kysyi hyvinvointialueilta, mikä on niiden potilastietojärjestelmien tilanne. Ei ole yllätys, että jo aiemmin sotensa yhtenäistäneillä alueilla on etumatka.
Suomi muistuttaa tilkkutäkkiä. Suurin ongelma on, että niin muistuttaa osa hyvinvointialueistakin.
Joillakin alueilla on käytössä yksi potilastietojärjestelmä ja sävelet ovat selvät vuosiksi eteenpäin. Toisilla on kuntien jäljiltä hyvinkin sirpaleista etenkin perusterveydenhuollossa.
Kuntarajat näkyvät paikoin edelleen. Saman merkkisestä järjestelmästä voi olla alueella useita kokonaisuuksia, joiden yhdistäminen ei ole helppoa.
Eteenpäin kuitenkin pyritään.
Varsinais-Suomen hyvinvointialueella on aluillaan suuri urakka. Liikkeelle lähdettiin tilanteesta, jossa oli käytössä 47 järjestelmää, kun mukaan luetaan myös suun terveydenhuolto, sosiaalihuolto ja kunnissa käytössä olleet järjestelmäversiot.
Nyt on päästy 15 järjestelmään, luvun sisällä on tosin vielä 10 erilaista Lifecare-ympäristöä.
Seuraava tavoite on, että vuosina 2024–2026 perusterveydenhuoltoon saadaan yhtenäinen järjestelmä. Erikoissairaanhoidossa mennään nykyisillä kahdella järjestelmällä.
– Tämä vuosi käytetään kilpailutukseen, loppuvuodesta tehdään päätökset, ja projektit alkavat ensi vuonna, kertoo tietohallintojohtaja Jari Poromaa.
Väliaikana on luvassa pienempiä parannuksia, kuten versioiden yhdistelemisiä ja toiminnan yhtenäistämistä.
Käytännötkin pitää yhtenäistää
Suurin murhe eivät kuitenkaan Poromaan mielestä välttämättä ole järjestelmät ja niiden lukumäärä, vaan epäyhtenäiset kirjaamiskäytännöt. Varsinais-Suomessa on 34 kunnan ja kuntayhtymän jäljiltä paljon käytäntöjä siitä, miten asioita kirjataan ja viedään järjestelmiin.
– Perusterveydenhuollon kymmentä Lifecaren järjestelmää ei voi vetää noin vain yhteen, koska kunnissa on ollut erilaisia tapoja käyttää välinettä.
Toiminnan yhtenäistäminen koko hyvinvointialueella on Poromaan mielestä yhtä tärkeä asia kuin järjestelmät.
– Se on kustannustehokkaan ja vaikuttavan toiminnan edellytys.
Helppo lähtö hyvinvointialueelle
Keski-Pohjanmaan hyvinvointialueella tilanne on seesteinen: yhtenäinen Lifecare-järjestelmä periytyy jo kuntayhtymän ajalta, vuodelta 2017.
Tämä helpottaa myös asiakkaille tarkoitettujen digitaalisten palveluiden käyttöönottoa. Kun järjestelmiä on vain yksi, ei erikseen tarvitse järjestellä digitaalista portaalia tai alustaa, joka sovittaisi yhteen monta potilastietojärjestelmää.
– Yhtenäinen potilastietojärjestelmä ja kirjaamiskulttuuri ovat esimerkki siitä, miten sote-kuntayhtymä helpottaa hyvinvointialueen liikkeelle lähtöä, kertoo hyvinvointialuejohtaja Minna Korkiakoski-Västi.
Rahaa ja vaivannäköä
Mitä hyvään tilanteeseen pääseminen on Keski-Pohjanmaalla vaatinut?
– Järjettömästi rahaa ja järjettömästi työtä. Uusi potilastietojärjestelmä on kallis, mutta melkein väittäisin, että kalliimpaa ja työläämpää on ollut koko kliinikkoväen kouluttaminen ja sisään ajaminen uuteen järjestelmään, Korkiakoski-Västi sanoo.
Keski-Pohjanmaalla uudistus tehtiin kuntien rahoilla. Myöhemmin hyvinvointialueiden valmistelun yhteydessä olisi ollut rahaa jaossa potilastietojärjestelmien uusimiseen. Tämä on herättänyt myös kysymyksiä.
– Silti olemme tyytyväisiä, että meillä on nyt käytössä yhtenäinen järjestelmä. Näemme sen tärkeänä ja arvokkaana, Korkiakoski-Västi sanoo.
Aina voisi olla paremminkin. Keski-Pohjanmaan keskussairaalan potilaista neljännes tulee hyvinvointialueen ulkopuolelta, eikä toisten alueiden potilastietoihin päästä käsiksi.
– Olemme Omakannan varassa, eikä se ole vielä niin kehittynyt, että antaisi kaikissa tilanteissa riittävän tietopohjan. Kliinikot kaipaavat yksityiskohtaisempaa tietoa.
Pohjois-Karjala kompastui Keski-Suomeen
Pohjois-Karjalan hyvinvointialueella käytössä on teknisen elinkaarensa päähän tulossa oleva Mediatri-järjestelmä niin perusterveydenhuollossa kuin erikoissairaanhoidossa. Järjestelmä on vuodelta 2010.
Hyvinvointialueen edeltäjä etsi tähän ratkaisua Aster-asiakas- ja potilastietojärjestelmähankkeen avulla yhdessä Etelä-Savon, Keski-Suomen ja Vaasan sairaanhoitopiirien kanssa. Hanke kaatui Keski-Suomen vetäytymiseen.
– Uusimistarve on väistämätön lähivuosien aikana, toteaa digijohtaja Samu Kuosmanen.
Kilpailutusta ei ole käynnissä.
– Merkittävät ICT-investoinnit tulee koordinoida yhteisesti yhteistyöalueittain (YTA). Kyseessä on merkittävä investointi, eikä alueilla ole tällä hetkellä investointivaraa.
Kuosmasen mukaan hankinta voisi tulla ajankohtaiseksi vuoden 2025 jälkeen niin, että uusi järjestelmä olisi käytössä vuonna 2030.
Sirpaleisuus on ongelma alueiden sisällä, ei niiden välillä
Juuri mikään missään ei ole pariin vuoteen muuttunut.
Siellä, missä on kaksi vuotta sitten ollut yksi yhtenäinen järjestelmä erikoissairaanhoidossa ja perusterveydenhuollossa, on näin edelleen. Siellä, missä on ollut sirpaleista, on sirpaleista edelleen.
– Tarmo on mennyt koronapandemian hoitamiseen. Toisaalta hyvinvointialueita koskeva lainsäädäntö on tullut voimaan niin myöhään, että alueilla on ollut pakko keskittyä olennaisimpiin asioihin, kuten henkilöstöhallinnon ja talouden järjestelmiin. Potilastietojärjestelmien yhtenäistämiseen ei ole pystytty tässä aikataulussa, tulkitsee terveydenhuollon tietojärjestelmien professori Jarmo Reponen Oulun yliopistosta.
Yhteneväiset järjestelmät ovat niillä alueilla, jotka ovat hankkineet ne jo ennen hyvinvointialueuudistusta. Näitä ovat jo pitemmältä ajalta Päijät-Häme, Kymenlaakso, Etelä-Karjala, Pohjois-Karjala, Etelä-Pohjanmaa, Keski-Pohjanmaa, Kainuu ja Ahvenanmaa. Kaksi uudempaa ovat Apotin valinneet Helsingin kaupunki sekä Vantaan ja Keravan hyvinvointialue.
Näillä alueilla ollaan myös pitemmällä digitaalisten palveluiden tarjoamisessa väestölle.
Taustalla on 1990-luvulla voimassa ollut lainsäädäntö, joka rajasi kunkin terveyskeskustoimijan omaksi rekisterinpitäjäkseen, jolla piti olla oma sähköinen rekisteri. Tämän myötä kunnat ja sairaalat hankkivat omia järjestelmiään. Vuoden 2010 terveydenhuoltolaki mahdollisti yhteisen rekisterin, ja tätä on joillakin alueilla hyödynnetty.
Reponen muistuttaa, että ei ole ongelma, jos eri hyvinvointialueilla on käytössä eri järjestelmiä. Suomeen kyllä mahtuu monta eri potilastietojärjestelmää. Ongelma on, jos alueen sisällä on useita järjestelmiä.
Hyvinvointialueuudistuksen tavoitteiden toteuttamiseksi kaikilla alueilla pitää ottaa käyttöön yhteneväiset järjestelmät. Reposen mukaan vielä pitemmän ajan tavoite voisi olla, että viidellä yhteistyö- eli YTA-alueella olisi yhteneväiset järjestelmät.
Suomen tilanne muistuttaa pohjoismaista eniten Ruotsia. Siellä on 21 maakäräjäaluetta, jotka vastaavat perusterveydenhuollosta ja erikoissairaanhoidosta. Osalla maakäräjäalueista on käytössä yhtenäinen potilastietojärjestelmä, ja osa alueista pyrkii siihen.
Norjassa on neljä suuraluetta, jotka vastaavat erikoissairaanhoidosta. Suuralueiden sisällä on yhtenäiset järjestelmät erikoissairaanhoidolle. Perusterveydenhuollon lääkärit ovat yksityisiä sopimuslääkäreitä, joilla on yhtä suuraluetta lukuunottamatta omat järjestelmät. Erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon välillä tiedot vaihtuvat osin Kantaa vastaavan järjestelmän kautta. Tanskan tilanne muistuttaa Norjaa, mutta siellä Kantaa vastaava järjestelmä on kehittyneempi.
