Talo 30 kilometrin päässä Kööpenhaminasta on tylsä. Kuin 1970-luvun laatikko Suomesta.

Toista kerrosta hallitsee terveysasema. Aulassa muutama iäkäs potilas ja nuori nainen kahden lapsen kanssa odottavat vastaanottoa. Kello on yksi iltapäivällä. Rauhallista on.

Yksi aseman neljästä lääkäristä, Gunver Lillevang , saapuu vieraitaan vastaan aulaan. Olemme saapuneet kysymään, millaista on yleislääkärin työ Tanskassa.

Lillevang ohjaa huoneeseensa ja asettuu tuolille pöytänsä eteen.

Rahat valtiolta

Perusterveydenhuolto toimii Tanskassa toisin kuin Suomessa.

Terveyskeskuksia ei ole. Vastaanottoja pitävät itsenäiset ammatinharjoittajat omilla klinikoillaan. Kansalainen listautuu valitsemalleen lääkärille ja käy aina kun mahdollista hänen luonaan. Rahat tulevat valtiolta, eikä asiakasmaksua ole.

Ammatinharjoittaja hoitaa normaalit yleislääkärin työt ja toimii portinvartijana erikoissairaanhoitoon. Repertuaariin kuuluvat myös neuvola, rokotukset, terveysneuvonta ja hoidon koordinointi.

Työtä saa tehdä vain, jos on perhelääketieteen erikoislääkäri. Suomen lisensiaattia vastaava tutkinto ei riitä.

"Rakastan joka päivä"

Lillevang on ollut perhelääkäri viitisentoista vuotta. Hän innostuu työnsä esittelystä nopeasti.

– Rakastan tätä työtä, hän ilmoittaa.

– Saan olla lähellä potilaita ja tunnen heidät. Tykkään keskustella, kuulostella missä mennään ja mitä kuuluu. Jos potilaalta on omainen kuollut, voimme todeta, että katsotaan polvi myöhemmin. Miten voit? Miten nukut? Työn merkityksen näkee silloin potilaan kasvoilta.

Entä huonoina päivinä? Mitä silloin tapahtuu?

– Rakastan tätä joka päivä!

Ei kai nyt sentään. Ei työ voi yhtä juhlaa olla.

Parasta katsoa, mitä työ on, ja jättää johtopäätökset lukijalle.

Vartin välein

Siirrymme Lillevangin päätteelle. Hänellä on kalenteri auki.

Työpäivä alkaa puoli kahdeksalta. Puhelin alkaa soida klinikalla kahdeksan jälkeen, kun potilaat soittavat hoitajilta akuuttiaikoja. Lääkäreiltä on varattu niille koloja yhdentoista jälkeen. Siihen asti Lillevang ottaa vastaan ajanvarauspotilaita 15 minuutin välein. Samoin akuuttiaikojen jälkeen.

Vartin lohkoja on hengästyttävän paljon. Potilaita mahtuu päivään 20–25, joskus enemmänkin. Väestövastuu Lillevangilla on 2 000 potilasta.

– Työkuorma on siedettävä, koska potilaat ovat tuttuja ja Roskilde on tervettä seutua, hän kertoo.

Lisäapua tuovat aseman neljä hoitajaa ja kolme sihteeriä. Kroonisten potilaiden tarkastukset ja helpot tapaukset jäävät hoitajille. Paikalla on päivän kerrallaan myös opiskelija auttamassa virtsa- ja verikokeissa sekä rokotuksissa. Heitä on ringissä kuusi.

Kiinni klinikka menee neljältä, paitsi keskiviikkoisin viideltä. Kotiinpääsy odottaa tuntia myöhemmin, koska paperityöt vievät aikansa.

Lomia Lillevangin pitää 6–8 viikkoa vuodessa. Akuutit potilaat ohjataan lomien ja sairastumisten aikana yhtiökumppaneille.

"Reilu pitää olla"

Lillevang omistaa klinikan kollegoidensa kanssa tasaosuuksin. Suurimmat menoerät ovat hoitajien palkat, vuokra ja tietotekniikka.

Valtio maksaa korvauksesta 30 prosenttia kiinteänä väestövastuun mukaan. Summa on 71 euroa listautunutta henkilöä kohden vuodessa. Loput tuloista kertyvät käynti- ja toimenpidekorvauksista. Vastaanottokäynnistä lääkärillä tai hoitajalla saa noin 21 euroa.

– Kyllä tässä joutuu bisnesmies olemaan, Lillevang sanoo.

– Reilu pitää silti olla. Tasaamme erot osakkaiden kesken vuoden lopussa rahalla. Kriteerinä on tehdyn työn määrä neljäsosapäivän tarkkuudella. Työtä menee vastaanottojen lisäksi hallintoon.

Perhelääkäreiden klinikat ovat pääsääntöisesti kannattavia, ja yleislääkärit nauttivat maan lääkäreistä toiseksi parasta palkkaa. Ala on haluttu. Nuorten suosikkilistojen kärkeen sen vievät joustavuus, inhimilliset työajat ja mahdollisuus suunnitella elämää vapaasti.

Osuutensa arvoksi Lillevang arvioi 1,5–2 miljoonaa kruunua, karkeasti 250 000 euroa. Kööpenhaminan parhailla alueilla hinta voi olla 3 miljoonaa kruunua.

Lillevang on erikoistunut perhelääketieteen lisäksi terveydenhuoltoon, ja hänellä on maisterintutkinto lääketieteen opetustyötä. Mahdollisuuksia siirtyä muihin töihin olisi, mutta osakkuuden myynti ei mielessä pyöri.

– Teen Tanskan merkityksellisintä työtä, hän sanoo.