Pohjois-Savossa kuohuu – ylilääkärillä kova huoli
Lääkärilehti kysyy hyvinvointialueilta, miten aloitus on sujunut.
Hyvinvointialueuudistuksen jälkeen byrokratian määrä on lisääntynyt huomattavasti, kokee Olli Lappalainen.
– Käytännön tasolla toiminta on vaarantunut suuresti, koska ei ole tietoa, miten asiat hoidetaan uudessa maailmassa, kuka vastaa ja mitkä ovat pelisäännöt. Tämä vaarantaa jo potilaiden tarpeellisen palvelun ja hoidon saannin.
– Henkilökohtainen mielipiteeni on, että nyt päätöksiä tehdään taholla, joka ei välttämättä tiedä tai ymmärrä käytännön toimintaa ja sen lainalaisuuksia.
Aiemmin Sisä-Savon terveydenhuollon kuntayhtymän ylilääkäri on nykyisin Pohjois-Savon hyvinvointialueen läntisen sote-keskusalueen Suonenjoki–Rautalampi-keskittymän määräaikainen ylilääkäri. Hän hoitaa tehtävää toukokuun loppuun asti.
– Asiat toki hakevat vielä paikkaansa, vähitellen muotoutuu käytäntöjä. Nyt tuntuu siltä, että asioita pompotellaan puolelta toiselle ja päätöksen teko on siiloutunutta.
Lappalainen pitää hyvinvointialueen rakennetta haastavana. Vaikka puhutaan integraatiosta ja yhdessä tekemisestä, hänestä tuntuu, että olisi käynyt päinvastoin.
Sisä-Savon alueella oli aiemmin saatavilla erikoislääkäreiden konsultaatiotatoimintaa yli kymmeneltä erikoisalalta. Tämä on nyt supistunut muutamaan.
– Tässä on palattu meillä 80-luvulle. Toiminnassa on menty tältä osin kymmeniä vuosia taaksepäin.
Esimerkiksi Nilakan alueella on vastaava tilanne. Määräaikainen ylilääkäri on tiedossa pariksi kuukaudeksi, minkä jälkeen virka on menossa hakuun.
– Tässä on sen laajuinen toimenkuva, jossa on tarjolla paljon vastuuta ilman valtaa. Se ei ole tällä tavalla kiinnostanut minua.
Lappalainen kokee ongelmalliseksi, että alueella on esihenkilö, jolla ei kuitenkaan ole taloudellista kokonaisvastuuta asioista. Hallinnon tasoja tuntuu olevan paljon. Ruohonjuuritason esihenkilöillä on vain vähän liikkumavaraa.
Lappalaisesta tuntuu siltä, että ongelmia hyssytellään. Valuvikoja järjestelmässä on, ja nämä pitäisi korjata nopeasti.
– Ainakin perustaso alkaa olla kuilun partaalla. Jos tämä romahtaa, erikoissairaanhoito vaikeutuu. Asioiden parantaminen on hidasta, mutta niiden pilaaminen ei vie valitettavasti aikaa kauan.
Pohjois-Savon hyvinvointialue vastaa
Pohjois-Savon hyvinvointialueelta Lääkärilehden kysymyksiin vastasivat toimilinjajohtaja Eija Jestola ja toimialajohtaja Jari Saarinen.
Pitääkö paikkansa, että useampi ylilääkäri maakunnassa olisi jättämässä tehtävänsä lähiaikoina? Tämän on kerrottu johtuvan hyvinvointialueen hallinnollisista ongelmista.
– Hyvinvointialueelle siirryttäessä tehtiin organisaatiomuutosta myös peruspalveluiden osalta. Tämä tarkoittaa sitä, että entisenkaltaista hallinnollista rakennetta on uudistettu ja tehtävien vastuunjakoa tarkasteltu uudelleen.
Aluehallituksessa on perustettu alueelle viisi avoterveydenhuollon ylilääkärin virkaa, joista osa on täytetty vakinaisesti ja osa määräaikaisesti. Osa viroista on tällä hetkellä haettavana.
Tiedossamme on vain kaksi aiemmin johtavassa asemassa olevaa ylilääkäriä, jotka ovat pois virasta tällä hetkellä. Henkilökohtaisiin syihin emme voi ottaa kantaa.
Onko perusterveydenhuolto jäämässä ilman "kenttäjohtajia"? Perusterveydenhuolto on jäänyt sittenkin heitteille uudistuksessa?
– Uudistuksessa painopisteenä oleva perusterveydenhuollon vahvistaminen on tärkeimpiä tavoitteitamme. Perusterveydenhuollossa on alueilla toimivat alue-esihenkilöt, jotka vastaavat alueensa kokonaisuudesta, eli toiminnasta, taloudesta ja henkilöstöhallinnosta. Kelpoisuusehtona virkoihin on tiedekorkeakoulututkinto.
Maakunnassa pidetään paikallista ja nopeaa päätöksentekoa mahdottomana. Yksi syy on ilmeisesti se, että henkilöitä, joilla olisi päätösvaltaa, ei saa kiinni tai ei tiedetä, kuka asioista päättää. Hallintoa kuvataan siiloutuneeksi. Ilmeisesti myös ylin johto kuormittuu pienten asioiden kanssa, koska päätösvaltaa alemmalla tasolla on kavennettu. Pitääkö tämä paikkansa, ja mitä asialle voisi tehdä?
– On ymmärrettävää, että näin alkuvaiheessa toimintamallit ja -tavat hakevat muotoaan. Olemme kuitenkin tehneet jo joitakin muutoksia palautteiden perusteella.
On myös totta, että aiemmin paikallinen päätöksenteko on voinut olla nopeampaa ja monen mielestä joustavampaa. Olemme kuitenkin uuden edessä, ja katsomme asioita isommasta näkökulmasta. Tämä vaatii oman aikansa.
Ylilääkäreillä ei kuulemma ole taloudellista päätäntävaltaa lainkaan. Kuka raha-asioista päättää? Onko tämä hyvä järjestelmä? Miksi hoidollisessa vastuussa olevien ei tarvitse tietää budjettiasioita?
– Aluevaltuuston päättämä hallintosääntö määrittelee talousvastuussa olevat viranhaltijat. Lääketieteen edustajilla on ollut mahdollisuus hakeutua alue-esihenkilön virkaan, jossa korostuu myös talousvastuu. Avoterveydenhuollon ylilääkärillä on omalta osaltaan talousvastuu esimerkiksi henkilöstön rekrytoinnin suhteen.
Esimerkiksi Sisä-Savossa on tiedossa ylilääkäri toukokuun loppuun, ei sen pidemmälle. Kuulemma tarjolla on isoja alueita, joilla paikallistason johtajille olisi tarjolla vain vastuita ilman mahdollisuuksia vaikuttaa asioihin. Tarjolla olevat vastuut ovat kuulemma niin suuria, ettei paikkoihin uskalleta hakea itsensä loppuun polttamisen pelossa.
– Mainitulla alueella on avoin virka, jossa on määräaikainen viranhaltija, omasta toiveestaan. Emme voi ottaa kantaa kenenkään henkilökohtaisiin ratkaisuihin. Vastuut, joihin kysymyksessä viitataan, eivät ole suurempia kuin aiemmissa viroissa on ollut. Vastuuta on jopa lähdetty enemmän jakamaan sekä alue-esihenkilön että ylilääkärin kesken.
Huoli kentällä on kova, miten tämä näyttäytyy johdossa? Pitäisikö jotain muutoksia tehdä tai onko jo tehty? Minulle tulleiden tietojen perusteella kaivattaisiin kovasti paikallisen ruohonjuuritason päättäjille enemmän valtuuksia.
– Kuuntelemme ilman muuta kentältä tulevaa palautetta, ja muutoksia tehdään tarpeen mukaan. Organisaatiomme suuren koon vuoksi (henkilöstöä yli 12 000) ei kuitenkaan ole mahdollista reagoida ihan jokaiseen palautteeseen.
