Oulussa nimettiin potilaille omalääkärit, eikä se ollut edes hankalaa. Hoitosuhteen jatkuvuudesta hyötyvät niin lääkäri kuin potilaskin.

Kun Oulun Tuiran sote-keskuksessa avataan tietokoneelta asiakkaan tiedot, näkyy potilastietojärjestelmästä heti, kenen lääkäri-hoitajaparin potilas hän on.

Tuirassa on viime syksystä alkaen pilotoitu uudenlaista omalääkärimallia, eli Hoidon jatkuvuusmallia. Maaliskuusta alkaen mukana mallissa on ollut koko sote-keskus. Malli on nopeasti laajenemassa koko kaupunkiin ja muualle hyvinvointialueelle.  

Kaikessa yksinkertaisuudessaan malli on sellainen, että noin kahdelle kolmasosalle tiimien lääkäri-hoitajatyöpareista on jaettu oma väestö.

Lääkärit ovat pysyvissä tai melko pysyvissä työsuhteissa olevia erikoislääkäreitä ja erikoistuvia lääkäreitä. YEK-vaiheen lääkäreillä ei ole omaa väestöä, vaan he toimivat varaventtiilinä ja hoitavat hoidon jatkuvuudesta vähemmän hyötyviä potilaita.

Ei kenelle tahansa lääkärille

Kun potilas tarvitsee kiireettömän vastaanottoajan, hänelle ei anneta ensimmäistä vapaata aikaa kenelle tahansa lääkärille, vaan hänet ohjataan potilastietojärjestelmän omalääkärimerkinnän mukaan häntä aiemmin hoitaneelle lääkärille, vaikka aikaa pitäisi odottaa vähän kauemmin. Tästä hyötyvät pidemmän päälle niin lääkärit kuin potilaatkin.

– Myös potilaalle syntyy luottamus, vaikka aikaa joutuukin ehkä odottamaan, uskoo apulaisylilääkäri Janne Mäkelä Tuiran sote-keskuksesta.

Tästä hänellä on omaa kokemusta: potilaat ovat olleet mielissään, kun pääsevät uudestaan samalle lääkärille.

– Kohtaan vastaanotolla samoja potilaita, joita olen hoitanut aiemminkin ja pitemmän päälle työ helpottuu. Tämä vaati kuitenkin koko toiminnan organisointia uudelleen sekä hoitajien että lääkärien osalta, Mäkelä sanoo.

Mäkelä toimii osan työajastaan projektikoordinaattorina Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialueen Tulevaisuuden sotekeskus -hankkeessa Hoitotakuu-kehittämisohjelmassa. Tuirassa hän on vetänyt uuden mallin organisointia.

Monisairaiden hoito helpottuu

Kun pilotti aloitettiin, tehtiin väestöajo kaksi vuotta taakse päin siitä, kenen vastaanotolla potilaat olivat useimmin käyneet ja nimettiin omalääkärit sen perusteella. Näin hoidon jatkuvuus saatiin turvattua takautuvasti.

Suunnitteluvaiheessa henkilöstön keskuudessa oli huolta siitä, muuttuuko työ kuormittavammaksi, kun omalääkäreille ohjataan kaikkein eniten hoidon jatkuvuudesta hyötyvät ja paljon palveluita käyttävät potilaat. Mäkelä arvelee, että pelot olivat kaikuja vuosien takaisesta omalääkärimallista.

– Pilotin aikana kävi nopeasti ilmi, että monisairaista ja raskaista potilaista tulee helpompia, kun heitä tapaa uudestaan, eikä joudu aina aloittamaan alusta. Tästä tulee kiitosta myös potilailta, Mäkelä kertoo.

Tiedekin sen tietää

– Tuirassa on nähty konkreettisesti käytännössä ne positiiviset tulokset, jotka ovat tieteellisen näytön mukaisia, iloitsee yleislääketieteen professori Juha Auvinen Oulun yliopistosta.

Auvinen on ollut mukana suunnittelemassa pilottia. Hän oli hiljattain myös tekemässä STM:n tilaamaa Omalääkäri 2.0 -selvitystä. Selvityksessä kuvattiin hoidon jatkuvuusmalli, jonka keskeisenä elementtinä on potilaan ja lääkärin välisen hoitosuhteen jatkuvuus. Mallissa potilaan hoidon tukena on omahoitaja ja tarvittaessa moniammatillisen tiimin muita jäseniä.

Vahva tieteellinen näyttö niin kansainvälisesti kuin kotimaasta kertoo hoidon jatkuvuuden hyödyistä.

Tästä on kokemusta jo 1990-luvun väestövastuumalleista ja Tuirassakin on jo saatu tuloksia aikaan.

 – Näimme nopeasti jo alussa, että erikoissairaanhoidon lähetteiden määrä oli pilottitiimissä alhaisempi kuin muissa tiimeissä, Mäkelä sanoo.

– Hoidon jatkuvuus on potilaan, ammattilaisten ja yhteiskunnan etu, Auvinen näkee.

1990-luvun väestövastuumalli malli kariutui Auvisen näkemyksen mukaan siihen, että siitä yritettiin tehdä liian täydellinen niin, että potilas menee sekä akuuteissa että kiireettömissä asioissa omalle lääkärille ja lääkärillä ei ole työaikaa.

Tuirassa käytössä olevasta mallista on haluttu tehdä joustavampi. Tätä helpottaa se, että ylivuodosta huolehtivat YEK-vaiheen lääkärit ja omalääkäreiden työnhallinta säilyy. Joustavuutta tuo myös lääkäri-hoitajatyöparimalli. Päivystysasioissa omalääkärimalli ei ole käytössä.

Mallia suunniteltaessa epäilyksiä herättivät loma-ajat. Kenelle potilaat menevät silloin? Ratkaisuna tässäkin ovat YEK-vaiheen lääkärit. Kun omalääkäri palaa töihin, potilaat tulevat taas hänen vastaanotolleen.

Melkein kaikki tähän pystyvät

Auvinen väittää, että sama muutos pystytään tekemään valtaosassa Suomen terveysasemista.

– Tämä ei ole mikään iso muutos tehtäväksi. Paikkakunnan koko ei ratkaise, mutta ongelmia tulee, jos lääkärikunnan vaihtuvuus on iso.

Perusterveydenhuoltoon tarvitaan tuhat lääkäriä lisää, mutta sitä ei tarvitse jäädä odottamaan, jotta hoidon jatkuvuutta voidaan parantaa.

– Sekä saatavuutta että jatkuvuutta voidaan kehittää samaan aikaan, Auvinen sanoo.

Mäkelä näkee, että eniten kyse on muutoksesta ajattelutavassa ja siinä, miten työtä tehdään.

Pitkä potilas-lääkärisuhde opettaa myös ammattilaisia ja työstä tulee mielekkäämpää. Myös häiriökysyntä vähenee, kun potilas saa helpommin yhteyden omalääkäriin tai omahoitajaan.

Oulussa mallia toteuttavat nyt Tuiran ja Kontinkankaan sotekeskukset. Kaupungin 200 000 hengen väestöpohjasta on mukana noin 70 prosenttia. Syksyllä mukaan tulevat muut Oulun sotekeskukset. Myös Pudasjärvellä on saatu jaettua väestöt omalääkäreille ja malli on nyt käytössä.