Neuvolalääkärin yllättävä havainto pandemiasta – kaikki vauvat eivät enää hymyile
Kysyimme kolmelta lääkäriltä, mitä pandemia on opettanut.
Vuorovaikutus lasten kanssa on vaikeutunut
Neuvola- ja kouluterveydenhuollon vastuulääkäri Anu Mähönen , Hämeenlinnan kaupunki:
– Vuorovaikutus lasten kanssa on huomattavasti vaikeampaa maski päällä. Nelikuiset vauvat olivat aiemmin helmi tässä työssä, kun ne aina hymyilivät, mutta eivätpä enää kaikki hymyilekään. Selvästi enemmän on lapsia ja vauvoja, jotka ujostelevat ja vierastavat.
Äitiysneuvolan puolella rokotuskeskustelu vie työaikaa. Saman raskauden aikana on voinut saada erilaisia ohjeita, kun tutkimustieto rokotuksista on lisääntynyt ja deltamuunnos on osoittautunut vaaralliseksi raskaana oleville.
Perheet ovat myös kuormittuneempia koronan aiheuttamien talous- ja muiden huolien vuoksi.
Yhteisöllisyyteen työporukan kanssa on selvä kaipuu. Kun ei olekaan enää itsestään selvää, että voi juoda työkavereiden kanssa kupin teetä tai kahvia, sitä arvostaa enemmän.
Pandemia on varmaan opettanut laajalle joukolle ihmisiä sen, että emme ole luonnon yläpuolella, vaan pienet virukset saavat maailman polvilleen.
Ikävintä pandemiassa on sen vaikutukset lapsiin ja nuoriin. Lapsuus ja nuoruus ovat lyhyitä, ja niihin sisältyy paljon sukupolvikokemuksia, joista nyt jäädään paitsi. Tämä on mielestäni todella surullista.
Akkuja on pakko ladata
Johtava lääkäri Kirsi Markula , Säkylä:
– Nopeasti etenevä omikron on muuttanut epidemian hallinnan. Ennen kuin altistuneet tavoitetaan, he ovat jo sairastuneet. Sodimme omikronia vastaan vanhentuneilla deltan aseilla. Tarvitsemme nopeasti uuden toimintasuunnitelman ja uudet aseet.
Pienen kunnan tartuntataudeista vastaavana lääkärinä olen ollut viimeiset kuusi viikkoa joka päivä töissä, tekemässä karanteeni- ja eristyspäätöksiä. Kaikki työaika menee koronaan.
Koronaepidemian aikana on pitänyt oppia muuttamaan toimintaa nopeasti. Juuri kun luulet oppineesi jotain, tulee uusi variantti ja ohjeet muuttuvat.
Pandemian ensimmäiset puolitoista vuotta olin Posion johtava lääkäri, syksystä saakka olen ollut Säkylässä. Eri sairaanhoitopiireissä epidemiaa hallitaan todella eri tavoin. Lapista kaipaan antigeenipikatestejä.
Vaikka teet kaikkesi, se ei riitä. Palaute on usein epäoikeudenmukaista. Itselläni on ollut viime päivinä voimattomuuden tunnetta, mutta hiihtolenkki auringossa Pyhäjärven jäällä auttoi. Työ ei lopu tekemällä, akkuja on pakko ladata.
”Olisi paljon uusiakin keinoja hallita pandemiaa”
Ylilääkäri, keuhkosairauksien ja allergologian professori Marjukka Myllärniemi , HUS Sydän- ja keuhkokeskus:
– Kuten varmasti kaikki ajattelevat, toivon, että pandemian hieman hellittäisi. Kolmas pandemiavuosi on henkilökunnalle iso voimainponnistus.
Opetan keuhkosairauksia ja koulutan erikoistuvia lääkäreitä. Lisäksi olen ajoittain linjanjohtajan lomittajana. Näen tämän hyväksi tilaisuudeksi meille kaikille oppia vaarallisen kulkutaudin hoitoa, kriisijohtamista ja selviytymisestä poikkeuksellisista oloista.
Epidemia on opettanut yhteishenkeä ja sitä, kuinka hyviä, kokeneita ja nuoria lääkäreitä meillä on töissä. Toisaalta epidemia on opettanut myös sen, että asioista voi olla erimielisyyksiä, mutta se ei estä järkevää päätöksentekoa. Lisäksi olemme oppineet aivan valtavasti virusten leviämistavasta ja aerosolileviämisestä.
Varmasti keskustelun kärjistyminen on ollut ikävää. Tietyllä tavalla on vietetty kollegiaalisuuden hautajaisia julkisuudessa. Mutta olen silti ennen muuta avoimen ja rehellisen keskustelun kannalla. Kollegiaalisuus ei voi tarkoittaa omien arvojen kuoppaamista.
Olisi paljon uusiakin keinoja hallita pandemiaa. Jokaisella pilvellä on hopeareunus. Minulle se on ollut meidän lääkäreiden into hoitaa homma kotiin ja koronapotilaiden kanssa yhdessä tehty tiede.
