Virologipäivien paneelikeskustelussa kaivattiin yhteistyötä.

Suomen koronapandemia on hoidettu kokonaisuudessaan melko hyvin. Tätä mieltä oli virologipäivien asiantuntijapaneeli Tampereella.

– Sulkutoimet ja muut näyttivät hidastavan pandemiaa siten, että kuolleisuus jäi kokonaisuutena väestömäärään suhteutettuna selvästi matalammaksi kuin Ruotsissa. Sinänsä pärjättiin hyvin, virolologian professori Ilkka Julkunen Turun yliopistosta arvioi.

Mukana on muitakin tekijöitä, kuten Suomen harvempi asutus. Julkusen mukaan valtio panosti epidemian rahoitukseen alkuvaiheessa ujosti.

– Alkuvaiheen panostus rahallistesti oli merkittävä, mutta riittämätön.

Mikäli epidemian alkuvaiheessa olisi laitettu rohkeammin resursseja asiantuntijoiden käyttöön, olisi diagnostiikka ja testaus saatu nopeasti kuntoon. Tällöin kokonaishinta pandemiasta olisi jäänyt matalammaksi, arvioi Julkunen.

Koronavirustestaukseen on käytetty noin 12,5 miljoonaa testiä, joista yhden hinta liikkuu sadan euron kieppeillä.

Lestissä pysymisen vaikeus

Paneelikeskustelussa nousi esiin useamman kerran vastakkainasettelu, jota mediakin on halunnut korostaa. Laajempi yhteistyö ja tietopohja tilanteen hoidossa olisivat olleet tarpeen.

– Yksi iso ongelma oli, että ihmiset eivät oikeastaan pysyneet lestissään. Poliitikoilla oli äärimmäinen intohimo tulla neuvomaan ja päättämään pienistäkin asioista, sanoo Julkunen.

Hän näkee poliitikkojen roolin olevan kokonaiskoordinaation hoitamisessa ja kokonaisresurssoinnissa, jotta kaikki osapuolet voivat toimivat hyvässä yhteistyössä. Ammattilaisille pitää jättää asiat, joita ne päivittäin tekevät.

– Kyllä infektiolääkäri tasan tarkkaan tietää, kuinka infektioita torjutaan.

Jokainen keksii oman pyöränsä

Helsingin yliopiston zoonoosivirologian professori Olli Vapalahden arvion mukaan Suomessa on nähty siiloutumista tilanteen hoidossa. Organisaatiot ovat toimineet erillään, ja koordinaatiossa olisi ollut parannettavaa. Ongelmaa on ollut myös ylikansallisesti.

– Jokainen maa keksii pyörän uudelleen vähän eri tavalla uudestaan.

Tietoa viruksen rakenteista oli saatavilla nopeasti, mutta byrokratia otti aikansa. Välillä tuli odottaa tietoa siitä, ettei tutkimuksen toteuttamiseen tarvita erillistä lupaa. Genomitieto sen sijaan levisi nopeasti maailmanlaajuisesti.

Vaikka koronavirukseen rokotteen kehittäminen onnistui sukkelasti, ei tämä välttämättä olisi ollut mahdollista lainkaan. Esimerkiksi HIV-rokotetutkimuksia on tehty liki 40 vuotta ilman läpimurtoa. Myöskään keuhkoklamydiarokote ei ole edennyt toivotulla tavalla.

Keskustelussa nousi esiin myös tarve päivittää tartuntatautilakia, jotta pelisäännöt maantieteellisen alueen eristämiseen tai harrastusten rajoittamiseen olisivat paremmin selvillä.

Konttikaappauksia tapahtui

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) johtava asiantuntija Carita Savolainen-Kopra muistuttaa, että emme voi tuudittautua siihen, että laboratoriot saavat kaikkea koska tahansa.

– Hankintaketjut ovat kaikilla aika lailla samat. Tässäkin pandemiassa nähtiin, että konttikaappauksia tapahtui.

Kaupasta ei saanutkaan heti kaikkea, kun globaalisti kaikki olivat yhtä aikaa samoilla laareilla. THL joutui miettimään, voiko seuraavana päivänä tehdä PCR-testejä, kun ei ollutkaan esimerkiksi reagensseja.

Vastaaviin tilanteisiin tulisi jatkossa varautua jatkossa paremmin. Samaa varautumista kaivattaisiin myös rokotetuotantoon, esimerkiksi yhteispohjoismaisesti.

– Oma apu on usein paras apu, tuumaa virolologian professori Kalle Saksela Helsingin yliopistosta.

Apinarokko testasi viime kesänä laboratorioväkeä ,ja toimintamallit tämän suhteen ovat jo mallillaan.

Meneillään olevista epidemioista HIV on tällä hetkellä kohtuullisesti kurissa, mutta tuberkuloosi jyllää. Rokotekehitys sen sijaan on loikkinut eteenpäin nopeasti, joten todennnäköisesti tuleviin SARS-CoV- ja influenssaviruskausiin valmistautuminen sujuu melko hyvin.