Yt-neuvottelut jylläävät – oletko LL-kassan jäsen?

Toinen vuosi hyvinvointialueaikakaudella on alkanut. Monin paikoin yt-neuvottelut aloitettiin jo syntymävuonna, lopuillakin nyt alkaneena vuotena. Eivätkä nämä ole mitään leikkineuvotteluja, vaan totista totta.

Omalla alueellani Varsinais-Suomessa joulunaika ja uuden vuoden alku vietettiin 6 viikon yt-neuvotteluja käyden. Ne saatiin pakettiin tammikuun lopulla, erimielisinä tietenkin. Lopputuloksena 86 henkilön irtisanominen. Kohteena oli vain kymmenesosa koko henkilöstöstä, loput pääsevät käsittelyyn vuorollaan tänä vuonna. Kierroksen päätteeksi johtoportaaseen kohdennetaan ikiomat yt-neuvottelut. Melko ikävä vuosi meneillään.

Hyvinvointialueilta vaadittavat säästötoimet ovat suuruusluokaltaan tyrmäävät. Niiden toteuttamiseen annettu aika on riittämätön. Yhtälö ei ole ratkaistavissa tehostamalla ja sitä paljon puhuttua hallintoa saneeraamalla. Kolme vuotta on liian lyhyt aika järkevästi nollata hyvinvointialueiden alijäämät, varsinkin, kun liikkeelle lähdettiin alimitoitetuilla budjeteilla.

Kuten yt-neuvottelut todistavat, säästöjä tehdään nyt henkilöstöstä: kajoamatta palkkakuluihin vaadittavia miljoonaluokkien säästöjä ei saada kasaan hyvinvointialueilta. Siihen ei pysty insinöörikään.

Kiireessä ja paineessa tehden riskinä on, että säästöjä kohdentuu epätarkoituksenmukaisesti.

Palvelutuotantoa ja -verkkoja karsitaan. Palveluita pistetään pyörien päälle sekä tuotetaan uusilla tavoilla, diginä ja etänä. Muutosta puuhataan monissa pajoissa osallistaen. Aika näyttää, miten potilaat löytävät uudet palvelut ja pystytäänkö niillä oikeasti tuottamaan palvelut vähemmällä henkilöstöllä tai jopa kokonaan ilman – onhan meillä jo osaavia ja sympaattisia robotteja!

Henkilöstösäästötoimien massiivista kohdentumista kliinistä työtä tekeviin lääkäreihin ei ole odotettavissa.

On kuitenkin hyvä tiedostaa, etteivät lääkäritkään ole säästötoimien ulottumattomissa tässä talouskurimuksessa. Saattaa tulla lomautuksia, määräaikaisuuksien päättymisiä tai jopa irtisanomisia.

Viimeksi merkittävää lääkärityöttömyyttä oli 1990-luvun alussa lama-aikana, joten iso osa nykyisin työssä olevasta lääkärikunnasta ei omakohtaisesti muista moisia aikoja.

Ei tuo 90-luvun tilanne miltään katastrofilta tuntunut työelämässä ollessa, aika normaalia arkea elettiin. Kävi vain niin, että useimmissa sairaaloiden klinikoissa ja terveyskeskuksissa jätettiin samanaikaisesti pari sijaista palkkaamatta. Virat olivat täynnä periferiaa myöten ja yksityissektorillakin työtilaisuudet vähenivät. Näin kertyi melko nopeasti satoja työttömiä lääkäreitä kortistoon.

Työttömyyskaudet eivät olleet kovin pitkiä, mutta työllistyminen vaati aktiivista työn kyselyä ja sen perässä muuttamista. Ajan henkeen kuuluivat myös lomautukset, joihin tottui nopeasti, ja varsinkaan kesäaikaan ylimääräiset vapaapäivät eivät harmittaneet. Yllättävä keskikouluaikaisen luokkakaverin tapaaminen työvoimatoimiston virkailijana oli itselleni mieleenpainuvin kohtaaminen lama-ajalta.

Tuohon aikaan Lääkäriliiton jäsenyys sisälsi työttömyyskassajäsenyyden. Nyt Lakimiesten ja Lääkärien työttömyyskassa on erillinen toimija ja siihen pitää liittyä. Jäsenmaksulaskut (42 €) tulivat helmikuussa. Jos muistat sen maksaneesi, niin työttömyysturvasi palkansaajana on kunnossa.

Mikäli et muista, tarkista jäsenyytesi LL-kassa.fi -sivustolta eAsioinnin kautta. Ansiosidonnaisen työttömyyskorvauksen saamiseen liittyy ns. työssäoloehto: kassan jäsenenä on oltava vähintään 26 viikkoa ennen työttömyyttä tai lomautusta.

Yt-neuvottelujen aikana liittyminen on liian myöhäistä, joten toimi nyt.