Tutkimusta työajalla?
Olemme lääkärikunnassa huomanneet, miten tutkimuksen tekeminen on vaikeutunut Suomessa viime vuosina.
Toisiolain mainostettiin tulevan helpottamaan tutkijoiden työtä. Alku ainakin oli päinvastainen. Tutkimuksen teko vaikeutui ja kustannukset kasvoivat sietämättömän suuriksi nuorille aloittaville tutkijoille. Suomi on myös joutunut jäämään ulkopuolelle kansainvälisistä tutkimusprojekteista – tai hankkeet ovat hidastuneet suomalaisen tiedonsaannin vaikeutumisen vuoksi.
Koulutuspaikkakysely paljasti myös ikävän trendin: tutkimustyön tekeminen ja kiinnostus tutkimukseen ovat laskussa nuorten lääkäreiden keskuudessa. Mitä ihmettä siis voisimme tehdä?
Kuopiossa kollega Saara Ahtola selvitti erikoislääkäreiden johtamiskurssin kehittämistehtävässään työntekijöiden ajatuksia liittyen muun muassa osa-aikaisuuteen, tutkimustyöhön, päivystysten määrään, lisätöihin ja koulutuksiin pääsyyn. Haastateltujen määrä ei ollut kauhean suuri mutta viesti – ja toive – työnantajalle oli hyvin selkeä: 88 % vastaajista oli sitä mieltä, että tutkimustyön tekemisen pitäisi olla mahdollista sairaalan työajalla. Neljännes kertoi tekevänsä tutkimusta tällä hetkellä ja heidän lisäksi reilu kolmannes haluaisi sitä tehdä, vaikka ei nyt pysty tekemään.
Toimeenkin on jo tartuttu. Kuopiossa on perustettu työryhmä tutkimustyön lisäämiseksi, ja tutkimusvastuulääkäri auttaa tutkimuksen alkuun ja sparraa nuoria tutkijoita. Tutkijoiden iltapäiväkerhossa professori ja tutkimusvastuulääkäri tarjoavat vertaistukea esimerkiksi apurahojen hakuun, tutkimussuunnitelman kirjoittamiseen, eettisen toimikunnan hakemuksiin, artikkelin kirjoittamiseen ja tiedonhakuun.
On pohdittu myös palkallisen tutkimusvapaan mahdollisuutta tutkimuksen alkuvaiheessa.
Hämeenlinnassa Kanta-Hämeen keskussairaalassa työntekijän on mahdollista saada kaksi palkallista päivää kuukaudessa väitöskirjan, muun tieteellisen tutkimuksen tai tieteellisen artikkelin tekemistä varten. Palkallisen vapaan edellytyksinä ovat puolen vuoden työskentely ennen vapaata sekä työsopimus, joka on voimassa vähintään puoli vuotta vapaan jälkeen. Syksyllä Hämeenlinnassa on toimintansa käynnistänyt myös tutkijakoulu, joka toimii sparraus- ja tukiryhmänä työntekijöille, jotka tekevät tutkimusta tai ovat siitä kiinnostuneita.
Ja kyllä, meistä moni on tehnyt väitöskirjaa päivystysten jälkeen – kun olisi pitänyt ehkä levätä, palkattomilla aktiivivapailla, viikonloppuisin, lomilla, öisin, vanhempainvapailla. Eikä se välttämättä tule täysin koskaan muuttumaan. Tutkijana ollaan jossain määrin ”aina töissä” (jostain syystä niin usein reviewereiden kommentit tulevat jouluaaton- tai juhannusaaton aattona – silloin ei oikein auta muuta kuin tarttua toimeen).
Mutta uusia avauksia on siis tehty eri puolilla Suomea. Ja esimerkkejä löytyy todennäköisesti muualtakin. Näitä olisikin hyvä tuoda julki.
On asioita ja oivalluksia, jotka parhaimmillaan ovat kaikkien – lääkäreiden, potilaiden ja myös yhteiskunnan – eduksi. Toivomme tietysti vielä myös byrokratian suhteen viitteitä, että tutkimusta halutaan vaalia maassamme edelleen. Yhteiskunnan satsaukset tutkimukseen valitettavasti näyttäytyvät tutkijalle usein ainoastaan kontrollin ja byrokratian lisääntymisenä.
Se, että meillä on aktiivista tutkimusta Suomessa, on tärkeä kivijalka, josta kannattaa pitää kiinni.
Tämän päivän tutkimus on huomisen hoitoa. Haluammehan jatkossakin olla edelläkävijöitä emmekä sivustaseuraajia?
