Tapio Jussila 6.3.1947–17.6.2024
Tamperelainen Tapio Urho Antero Jussila syntyi maanviljelijäperheeseen Urjalassa vuonna 1947. Hän kävi neljässä vuodessa viisi luokkaa Urjalankylän kansakoulua ja kirjoitti ylioppilaaksi Urjalan Yhteiskoulusta 1966. Tapio aloitti keväällä 1967 opinnot Helsingin yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa valmistuen lääketieteen lisensiaatiksi 1973 (HY) ja sisätautien erikoislääkäriksi 1983 (TaY). Lisäksi hän erikoistui reumatologiaan ja infektiosairauksiin sekä kouluttautui sosiaali- ja terveysjohtamiseen.
Tapio toimi 1975–80 Espoossa terveyskeskuslääkärinä. Perhe muutti -80 Tampereelle. Tapio toimi Taysin sisätautien klinikan apulaislääkärinä 1980–85 ja sen jälkeen Hatanpään sairaalassa tartuntatautien osastonlääkärinä vuoteen 1994. Taysin infektiolääkärinä hän oli 1994–97. Vuodesta 1997 lähtien Tapio toimi jälleen Hatanpäällä, ensin tartuntatautiyksikön apulaisylilääkärinä, vuodesta 2004 lähtien koko konservatiivisen alueen (tartuntataudit, kotisairaala ja sisätaudit) ylilääkärinä eläköitymiseensä 2012 saakka.
Tapio seurasi tiiviisti alansa julkaisuja ja keskustelua pitäen luentoja etenkin Tampereen lääkäripäivillä. Viimeisen esitelmänsä aihe oli Eristämisen historia ja eristämiskäytännön filosofia lääketieteessä keväällä 2019 Tampereen ammattiklubilla – juuri ennen koronaviruspandemiaa. Mm. sikainfluenssan yhteydessä Tapio toimi tartuntataudeista vastaavana lääkärinä Tampereella. Jo aidsin tullessa Suomeen hän oli ollut ensimmäisten lääkärien joukossa antamassa tietoa riskiryhmille ja hoitoa potilaille.
Arvostettu ja pidetty kollega korosti johtajana oikeudenmukaista, tasapuolista ja ymmärtävää suhtautumista alaisiin sekä lääkärinä potilaan oman kokemuksen ja kuuntelemisen tärkeyttä. Varttuminen isossa sisarussarjassa opetti varhain yhteistyötaitoihin ja tiimityöhön.
Sukurakkaana Tapio viihtyi perhe- ja sukujuhlissa. Hän oli avarakatseinen ja suvaitsevainen ihmistuntija. Tapio harrasti historiaa ja etenkin sukututkimusta viihtyen vapaalla Korppoon saaristomaisemissa.
Tasavallan presidentti myönsi ylilääkäri Tapiolle vuonna 2012 Suomen Leijonan I luokan ritarimerkin. Eläkkeelläkin hän piti yksityisvastaanottoa ja toimi ”kesälääkärinä” Hatanpäällä. Tapio oli ollut lanseeraamassa kotisairaanhoitoa Tampereelle ja hän sai viettää viimeiset viikkonsa kotona läheistensä ja kotisairaanhoidon hoivassa. Rauhallisuus, maltillisuus ja harkitsevuus olivat Tapion hyveitä vielä nopeasti edenneen sairauden rinnalla.
Lähimpänä kaipaamaan jäivät puoliso, tytär, poika, lapsenlapset sekä sisarukset.
