Saanko katsoa potilaani tietoja hoitosuhteen päätyttyä?

Vastaus otsikon kysymykseen on: Ainakaan oppimistarkoituksessa en saa. Apulaistietosuojavaltuutettu on tehnyt asiasta päätöksen 29.9.2021. Sen mukaan potilastietojen käsittelyä koskevassa lainsäädännössä ei ole mahdollistettu potilastietojen käsittelyä terveydenhuollon ammattihenkilöiden ammatillisen kehittymisen tarkoitukseen siten, kuin päätöksen kohteena olevan terveydenhuollon yksikön toiminnassa on tehty.

Asianomainen terveydenhuollon yksikkö oli esittänyt väittämän: ”Saan katsoa hoitamani potilaan tietoja jälkikäteen saadakseni palautteen työni tuloksista (oppimistarkoitus)”. Terveydenhuollon yksikkö oli vielä ohjeistanut, että potilasta hoitaneella ammattihenkilöllä oli tämä oikeus, kun oli kyse hänen omien hoitoratkaisujensa tai itse toteuttamansa hoidon seurauksista, ja oikeus kesti 3 kuukautta.

Terveydenhuollon yksiköltä pyydettiin selvitystä, mihin edellä kuvattu toimintatapa potilastietojen käsittelystä ammatillisen kehittymisen tarkoitukseen perustuu. Vastaus oli, että terveydenhuollon ammattihenkilön on välttämätöntä saada tarvittaessa palautetta tekemiensä hoitopäätösten seurauksista ja diagnoosien oikeellisuudesta ammatillisen kehittymisen tarkoituksessa, jotta terveydenhuollon toimija voisi toteuttaa velvollisuuttaan huolehtia potilaidensa parhaasta mahdollisesta hoidosta ja korkean potilasturvallisuuden tason ylläpitämisestä.

Kliinistä työtä tekevät lääkärit todennäköisesti yhtyvät yllä esitettyihin terveydenhuollon yksikön mielipiteisiin. He nimittäin pitävät, ei oikeutenaan vaan velvollisuutenaan, perehtyä aikaisemmin hoidettujen potilaiden papereihin, kun vastaan tulee uusia samantapaisia potilaita. Puutteellista perehtymistä aikaisempiin potilastapauksiin pidettäisiin kollegoiden keskuudessa vakavana virheenä, jos jokin hyöty tai haitta jäisi sen vuoksi huomaamatta. Mutta onko siis kuitenkin niin, että voimassa oleva lainsäädäntö ei mahdollista tällaista potilastietojen katsomista, eli se on laitonta?

Käsitykseni on, että kukaan ei itse asiassa vastusta sitä, että lääkäri tarkistaisi asioita aikaisemmin hoidettujen potilaiden papereista, jos siitä on hyötyä muille potilaille, ei ehkä apulaistietosuojavaltuutettukaan. Vaikka hän päätöksessään linjasi toisin, hän toi esille ymmärtävänsä tilannetta mainiten muun muassa seuraavaa: ”Potilaan hoidon seuranta terveydenhuollon henkilöstön ammattitoiminnan kehittymisen käyttötarkoituksessa voisi yleisellä tasolla edistää hoidon laatua sekä parantaa potilasturvallisuutta, kun terveydenhuollon ammattilainen saa tietoa tekemiensä hoitopäätösten seurauksista, ja hän kykenee sen perusteella soveltamaan tietoa tulevien potilaiden hoidossa.” Apulaistietosuojavaltuutettu ei kuitenkaan löytänyt nykyisestä lainsäädännöstä tällaista toimintaa mahdollistavaa mainintaa, vaikka viittasi ainakin viiteen asiaan liittyvään lakiin ja asetukseen.

Lääkäriliiton kanta on selvä (1): välttämätön toiminta tulee mahdollistaa vaikka lailla. Mutta kliinikko kysyy: eikö tätä voi yksinkertaisemmin hoitaa, kuin säätää erikseen lailla?