Rento uppoutuminen

Liikunnan ja ulkoilun kuin myös yhdistystoiminnan ja kuorolaulun sekä yhteisöllisyyden merkitys terveydelle ja mielenterveydelle on nykyään meille kaikille itsestään selvää. Kirjoittaminenkin vaikuttaa positiivisesti terveyteen: Lääkärilehden yleiskatsauksessa Jussi Valtonen kertoo jo vartin kirjoitustuokion kolmena peräkkäisenä päivänä olevan vaikuttavaa (1). Sama kirjoittaja yhdessä Sonja Sulkavan kanssa toteaa Duodecimin pääkirjoituksessa että, kliinikot voivat omaksua kaunokirjallisilta aloilta taitoja, joilla biolääketieteellisen osaamisensa saa täydemmin käyttöön (2).

Lääkärilehden viimevuotisessa katsauksessa hyvinvoinnista ja itsensä kehittämisestä (3) todetaan, että vaativassa työssä – kuten lääkärin ammatissa – palautumisen merkitys korostuu.

Palautumista edistäväksi tekijäksi mainitaan rento uppoutuminen tekemiseen, jossa voi irrottautua työstä. Katsauksessa varoitetaan jatkuvasta tuottavuuden tavoittelusta. Siksi tavoitteellinen kirjoittaminen ei ehkä ole kaikkien meidän velvollisuutemme ennemmin, vaikka päiväkirjan pitäminen. Itse saavutan rennon uppoutumisen tunteen helpoiten kaunokirjallisuutta lukemalla.

Tänä päivänä tarvitsisimme pitkäjänteiden lukemisen kokemuksia edistämään päättelykykyä ja harkintaan perustuvaa kriittistä analyysiä. Lukemisen on todettu korreloivan hyvän elämän kanssa, perhe-elämän, terveyden ja yhteiskunnallisen valveutuneisuuden kanssa (4). Se myös vähentää stressiä, parantaa unta ja pidentää ikää (5).

Nykyään yliopistoissa opetetaan kaunokirjallisuutta muillekin kuin humanisteille. Lääkäreille tärkeitä taitoja kuten empatiaa, luovuutta, tunteiden tulkintaa voi oppia ryhmässä yhdessä samoja tekstejä lukien ja tulkiten. Avoin yliopisto järjestää kursseja ja terveydenhuollolle on myös omia kursseja. Kirjapiirejä voi järjestää itsekin. Harvard Business Schoolin The Moral Leader -kurssilla opiskelijat keskustelevat työstään kirjallisuuden suurten päähenkilöiden avulla. Jokainen meistäkin voi löytää kaunokirjallisuuden avulla oman moraalisen johtajansa, saada työkaluja kokonaisuuksien näkemiseen, syiden ja seurausten pohtimiseen sekä eettisten ja moraalisten ongelmatilanteiden reflektointiin.

Kaunokirjallisuus on oiva väline vahvistaa sosiaalista osaamista, itsereflektiota ja itsetuntemusta. Lukeminen laajentaa näkökulmia, ongelmanratkaisutaidot saavat lisää välineitä ja kommunikaatio sekä empatia paranevat. Kirjallisuuden avulla tutustuu eri uskontoihin ja kulttuureihin. Myös oma jaksaminen ja motivaatio kohenee stressin vähentyessä.

Moni kirja käsittelee sairastumista omaisen tai potilaan silmin, antaen näkökulmia, joita ehkä ei omassa työssään ole aiemmin tullut ajatelleeksi. Potilaiden ajatuksia, tunteita, motiiveja ja tekoja sekä kokemuksia ymmärtää paremmin vaikkei itse ole kokenut samaa, jos on kirjallisuuden kautta niihin tutustunut.

Luin syksyllä Iidan Rauman kirjan Hävitys. Lukeminen vaati keskittymistä, sisältö oli osin vastenmielistä ja ahdistavaa. Mieli ei päästänyt aiheesta irti heti sen luettuanikaan. Sen kautta avautui kuvaus psyyken hajoamisesta sekä kiusaamisesta.

Viime aikoina on ollut useita isoja somekohuja, joiden kohdalla olen pysähtynyt miettimään, kuinka vaikeaa joskus on pysähtyä tarkastelemaan asiaa toisen osapuolen kannalta ja miten helppoa on näppäillä nokkelia vastauksia ajattelematta niiden väärintulkinnan mahdollisuutta.

Kirja on helppo käyttöliittymä. Se kulkee mukana, sitä ei tarvitse ladata eikä akku lopu, paitsi joskus lukijalta, kun nukkumatti vie voiton. Pääsääntöisesti unikin paranee kirjaa lukemalla toisin kuin sosiaalisen median parissa.