Politiikan kautta vaikuttaminen voi onnistua

Kirjoitin reilu vuosi sitten tälle samalla palstalle otsikolla ”Politiikan alakoulussa”. Hyvinvointialueen toimintaa oli takana muutaman kuukausi ja tutustuminen poliittiseen päätöksentekoon oli alkanut. En tiedä olenko jo läpäissyt alakoulun, mutta ehkä olen päässyt ensimmäiseltä luokalta. Kokemusta ja oppia on tullut runsaasti lisää, mutta edelleen kipuilen kokous kokouksen jälkeen – onko tässä mitään järkeä, pystynkö oikeasti vaikuttaan?

Kevään 2022 vaaleissa valittiin 1 379 aluevaltuutettua, heistä lääkäreitä oli 148. Osa lääkäreistä on merkittävissä tehtävissä alueella, kuten aluehallituksessa ja lautakunnissa tai jaoksissa. Takapakkia aluehallitusten jäsenyyteen tuli alueiden päätettyä, että sen työntekijät eivät saa olla aluehallituksen jäseniä. Osa lääkäreistä erosi aluehallituksesta, mutta osa jopa omasta työpaikastaan – halu vaikuttaa alueen sosiaali- ja terveyspalveluihin on ollut niin vahva.

Toivottavasti tähän tulee vielä uusi ratkaisu, joka mahdollistaa vaikuttamisen, vaikka työskentelisi omalla hyvinvointialueellaan.

Hyvä lääkärivaltuutettu, mitä sinulle on jäänyt käteen? Oletko kokenut, että osaamistasi on arvostettu ja tietotaitoasi on tarvittu? Onko koulutuksestasi ja kokemuksistasi ollut hyötyä? Uskon, että voimme vaikuttaa, mutta työtä se vaatii.

Hyvinvointialueilla alkaa merkittävistä säästöistä päättäminen. Juuri nyt on lääketieteellisen asiantuntemuksen aika! Tehdäänkö päätökset tunteella vai tiedolla?

Päätös esimerkiksi terveysaseman lakkauttamisesta ei voi perustua arveluihin ja uskomuksiin, kuten ”minulle on kerrottu, että se on tosi suosittu työpaikka ja henkilökuntaa on tulossa, viranhaltijoiden tieto on väärää”. Päätökset pitää tehdä tosiasioiden perusteella ja siinä me lääkärit olemme vahvoilla. Olemme tottuneet tukeutumaan faktoihin, tilastoihin ja lukuihin: montako lääkäriä työskentelee pienellä terveysasemalla, paljonko siellä on käyntejä ja onko toiminta oikeasti kustannusvaikuttavaa. Laboratorionäytteiden otot voidaan hoitaa liikkuvilla yksiköillä ja neuvolat voidaan toteuttaa vaikka lähikoulun tiloissa. Haluammeko ylläpitää kalliita seiniä vai miettiä uusia keinoja järjestää toimintaa?

Itse olen kokenut myös toistuvasti tarvetta puolustaa nykyistä lääkärimäärää. Poliitikkojen helppo ratkaisu on lisätä lääkärikoulutusta. Tehtävämme on kertoa poliitikoille, miksi kaikki ei heti muutu paremmaksi vaikka koulutusmääriä lisätään. Se ei ole pika-apu nykyiseen perusterveydenhuollon lääkäripulaan. Mitä jos keskittyisimme työoloihin, työnkuvaan ja täydennyskoulutukseen ja antaisimme aikaa erikoislääkäreille olla nuorien tukena työpaikalla?

Pelkona on, että hyvinvointialuevaaleissa vuonna 2025 lääkäriehdokkaiden määrä romahtaa. Monelta lääkärivaltuutelulta olen kuullut, että he kokevat vaikuttamismahdollisuutensa heikoiksi. Päätökset tehdään jossain muualla ja he ovat ”kumileimasimia” eri kokouksissa.

Jaksaa, jaksaa! Meitä tarvitaan, vaikka välillä tuntuukin, että hukumme kaikkeen epäoleelliseen.

Mitä tapahtuu, jos meitä ei ole? Kuka tuo terveydenhuollon ammattilaisten äänen päätöksentekoon. Älä siis luovuta! Olet ansainnut paikkasi!

Verkostoitu, vaikuta ja kerro mielipiteesi. Se on oikea tapa saada muut ymmärtämään, millä resursseilla terveydenhuolto voidaan saada toimimaan ja miten ammattilaiset saavat rauhan tehdä sitä mitä he haluavat – hoitaa potilaat hyvin – oikeaan aikaan ja oikeassa paikassa.