Miten saadaan tasa-arvoiset terveyspalvelut kaikille?

Suomen terveyspalvelut ovat vuosien kuluessa muovautuneet epätasa-arvoisiksi ja johtaneet väestöryhmien välisiin eroihin terveyttä ja hyvinvointia arvioitaessa (1 ,2 ).

Elinajanodotteessa on Suomessa suuri ero koulutustason ja tulojen mukaan verrattaessa: naisilla ero alimman ja ylimmän luokan välillä on noin 5 vuotta ja miehillä 7–10 vuotta (1 ,2 ,3 ,4 ). Vastaava ero on myös koetussa terveydessä ja menetettyjen elinvuosien määrässä (4 ,5 ).

Suomessa perusterveydenhuollon palveluita tuottaa neljä rinnakkaista ja osin päällekkäistä julkisesti tuettua kanavaa: hyvinvointialueiden perusterveydenhuolto, työterveyshuolto, yksityinen terveydenhuolto ja opiskelijoiden YTHS. Näiden välillä on huomattavia eroja saatavuudessa, asiakasmaksuissa, palveluvalikoimassa ja siinä, kenellä on mahdollisuus käyttää palveluita. Monikanavainen järjestelmä ylläpitää väestöryhmien välistä epätasa-arvoisuutta. Tavoitteena on vahva yhdenvertaisesti kaikkien saatavilla oleva julkinen terveydenhuolto ja sen järjestämisessä toteutuva hoidon jatkuvuus (1 ).

Suomen terveysjärjestelmä on vauraiden maiden eriarvoisimpia.

Julkisen perusterveydenhuollon varassa olevilla vähävaraisilla ihmisillä on suuria haasteita terveydenhuoltopalveluiden saatavuudessa ja käytössä.

Heikommassa asemassa olevat käyttävät terveyspalveluita vähiten, vaikka heillä tarve on usein suurin. Suomen järjestelmä on kansainvälisesti arvioiden poikkeava: eri väestöryhmillä on erilaiset mahdollisuudet terveyspalveluihin. (5 ,6 ,7 ).

Sote-uudistuksen tavoitteena oli luoda tasa-arvoisempi palvelujen saatavuus ja vähentää ihmisten välisiä terveys- ja hyvinvointieroja. Tämä voi olla mahdotonta ilman monikanavaisen mallin purkamista.

Pitkään odotettu kiristynyt hoitotakuu tuntuu vievän päinvastaiseen suuntaan, kun useat hyvinvointialueet suunnittelevat palveluseteleitä ja maksusitoumuksia ratkaisuna sen vaatimuksille sen sijaan, että perustaisivat uusia lääkärinvirkoja terveysasemille. Näin vahvistettaisiin perustasoa ja korjattaisiin työmäärä sekä työolot kuntoon.

Ratkaisuksi esitetään myös uutta Kela-korvausmallia. Sen tavoitteena on nopeampi ja yhdenvertainen hoitoon pääsy (8 ).

Riskinä on, että päinvastoin eriarvoisuus lisääntyy, jos monikanavajärjestelmä säilyy ja yhä useampi uusi lääkäri ja nykyinen virkalääkäri siirtyy uuden mallin tarjoamaan kevyempään ja paremmin palkattuun työhön pois julkisesta terveydenhuollosta. Saataisiinko terveyshyötyä tuotettua enemmän sijoittamalla 335 miljoonaa euroa julkiseen perusterveydenhuoltoon?

Tarvitaan keinot ja lainsäädäntö, joilla saadaan purettua nykyinen eriarvoinen järjestelmä ja julkiseen terveydenhuoltoon riittävästi siellä viihtyviä lääkäreitä.