Tampereen yliopiston kirurgian emeritusprofessori, ylilääkäri, LKT Markku Juhani Järvinen kuoli 80-vuotiaana Tampereella.

Hän aloitti koulunkäyntinsä Ylöjärven Takamaalla ja kirjoitti ylioppilaaksi Tampereen Yhteislyseosta 1963. Nuoruudessa partio ja urheilu olivat Markulle tärkeitä. Hän saavutti SM-prossia nuorten moukarinheitossa.

Markku valmistui lääkäriksi Turun yliopistosta 1970. Väitöskirja lihasvamman paranemisesta valmistui TY:n fysiologian laitoksen urheilututkimusasemalta 1976. Järvinen toimi Suomen joukkueen lääkärinä Montrealin (-76) ja Moskovan (-80) olympialaisissa.

Hän valmistui kirurgian erikoislääkäriksi 1980 ja ortopedian ja traumatologian erikoislääkäriksi 1983. Työura tapahtui Taysissa, ensin osastonylilääkärinä ja vuodesta -97 kirurgian professorina. Järvinen oli perustamassa liikuntalääketieteen erikoisalaa Suomeen ja toimi erikoisalan ensimmäisenä kouluttajana.

Järvinen toimi vierailevana professorina Vermontin yliopistossa USA:ssa 1986–1987 ja toi mukanaan modernit polven nivelsidekirurgian hoitomenetelmät Suomeen. Työuran mittaiset tutkimuslinjat lihasvamman paranemisesta kurssikaveri, professori Hannu Kalimon kanssa, jännesairauksista professori Laszlo Jozsan kanssa ja polvivammoista professori Pekka Kannuksen kanssa tuottivat yli 500 vertaisarvioitua, kansainvälistä julkaisua. Järvinen on edelleen alansa meritoitunein (siteeratuin) suomalaistutkija.

Markku mm. toimi lukuisten kansallisten ja kansainvälisten kokousten sekä Suomen Urheilulääkäri-, Kirurgi- että Ortopediyhdistysten puheenjohtajana. Tunnustuksina työstä olivat kunniajäsenyydet mm. Suomen Kirurgi- ja Ortopediyhdistyksissä.

Sotilasarvoltaan hän oli lääkintämajuri. Hän toimi maanpuolustuksen tieteellisen neuvottelukunnan lääketieteellisen jaoston jäsenenä ja kävi valtakunnallisen maanpuolustuskurssin. Liikunta ja aktiivinen elämäntapa pysyivät Järvisen kiinnostuksen kohteena koko elämän ajan.

Perhe oli erityisen tärkeä. Kaikille kolmelle lapsenlapselleen Markku-papalle oli aina aikaa ja hän osasi nauttia heidän seurastaan ja kasvusta. Markkua jäävät kaipaamaan vaimo Leena, pojat perheineen, sukulaiset, ystävät, kollegat ja vapaamuurariveljet.