Lääkärin tärkein työväline
Lääkärit ovat usein hyvin velvollisuudentuntoisia. Tiiviit ja vaativat opiskelut jalostavat meissä aatteelle sitoutumista oman vapaa-ajan kustannuksella. Työelämässä potilaan terveyden ja hyvinvoinnin ollessa vaakakupissa asiat hoidetaan hyvin, vaikkei niille olisi aikaa. Organisaatioissa muutokset ovat jatkuvia, mutta tämän ei oleteta vaikuttavan työtehoon ja suoritteisiin vaan uudet asiat omaksutaan ja opitaan jotenkin maagisesti siinä samalla. Potilaiden kohtalot ovat usein surullisia ja vähemmän surullistenkin tapausten kohdalla työtä tehdään persoonallaan potilaan tunteita myötäeläen. Vaikeita ratkaisuja täytyy tehdä aikapaineen alla ja vajavaisin, sillä hetkellä käytössä olevin tiedoin. Tehdään yötyötä ja pitkiä työrupeamia. Ja se vastuu.
Intensiiviset ja pitkät päivät vievät jaksamista vapaa-ajalta. Vapaa-ajalla pitäisi jaksaa hoitaa kotia, sosiaalisia suhteita ja omaa hyvinvointia. Töistä kotiin tullessa pitäisi olla – jos ei energinen niin – vähintään ok olo, jotta näille muille tärkeille asioille olisi jotain, mitä antaa.
Lääkäriliitto on tehnyt suosituksen lääkärin työterveyshuollosta. Siinä kuvataan mitkä lääkärin työn erityispiirteet altistavat uupumiselle, työterveyshuollon roolia ja kuvataan sen hyvää järjestämistapaa.
Lääkärit ovat huonoja hakeutumaan toisen lääkärin hoitoon. Kun lääkärin tärkein työväline on hän itse, aiheuttaa alentunut työkyky pahimmillaan potilasturvallisuusriskin. Siksi kynnys työterveyshuoltoon pitäisi pitää matalana. Suositus korostaa myös luottamuksellisuuden tärkeyttä. Työterveyshuolto ei saisi olla järjestettynä niin, että se on fyysisesti tai hallinnollisesti liian lähellä omaa työpistettä. Tietty anonymiteetti täytyy taata lääkärillekin, eikä työterveyshuollon vastaanotto samaa kahvihuonetta jakavan kollegan luona mahdollista tätä.
Lääkärin työolot ja terveys -tutkimus vuodelta 2019 kertoo, että iso osa lääkäreistä kokee uupumusta. Eniten uupumusoireita oli alle 35-vuotiailla ja erikoistumattomilla tai erikoistuvilla lääkäreillä. Lievää tai vakavaa uupumusoiretta oli tässä ryhmässä raportoinut jopa 65% lääkäreistä. Uupumisoireet vähenivät iän karttuessa, mutta vanhimmassakin ikäryhmässä uupumisoireita oli lähes joka kolmannella. Työuupumus on vakavaksi päästessään pitkäaikaista toipumista vaativa sairaus ja jokainen uupunut kollega on yksi liikaa.
Lääkäreiden on usein vaikea luopua auttajan roolista ja pyytää apua oman jaksamisensa kanssa. Omassa somekuplassani on viime vuosina lukenut monesta kollegasta, jotka ovat kertoneet mielenterveysongelmistaan ja miten he saivat niihin apua. Toivottavasti tämä auttaisi meitä kaikki tarvittaessa hakeutumaan hoidon piiriin. Avun saaminen itselleen on ensimmäinen ja tärkein askel. Jos pahoinvoinnin aiheuttaja on työ, pitää siihen seuraavaksi voida puuttua jollain tavalla ja suunnitella onnistuva töihin paluu. Tässä tärkeässä asemassa ovat tietysti esimies mutta myös työterveyshuolto. Jos on vaikea ajatella asiaa itsensä kautta, voi aina ajatella auttavansa tässä prosessissa omia potilaitaan, joiden lääkäri on pitänyt huolta itsestään ja kollegoitaan, jotka hyötyvät siitä, että työpaikalla jatkossa huomioidaan työntekijöiden jaksaminen paremmin.
Lopuksi haluaisin muistuttaa vuodesta 1997 toimineesta luottamuslääkärijärjestelmästä. Luottamuslääkärit ovat ryhmä kokeneita kollegoja, jotka mielellään hoitavat toista lääkäriä. Samalla jää pois pähkäily siitä, kerronko olevani kollega vai en. Järjestelmä ei korvaa työterveyshuoltoa, eikä ole pitkäaikainen hoitava taho. Joissain asioissa jo pari vastaanottoa riittää ja muussa tapauksessa saa ohjauksen sopivan hoidon piiriin. Luottamuslääkärit löydät Lääkärikalenterista ja Liiton verkkosivuilta.
Pidä huolta.
