”Kun pirulle antaa pikkusormen, se vie koko käden”
Heikki Pärnänen on pahasti koukuttunut liittoelämään, mutta pian koittaa vapaus.
Lääkäriliiton Politiikkatoimialan johtaja Heikki Pärnänen on jäämässä lomien kautta eläkkeelle. Tammi-, helmi- ja maaliskuussa hänellä on vielä muutamia yksittäisiä työpäiviä.
Hän on ollut liitossa töissä 15 vuotta.
– Laskin tässä hiljan, että olen työskennellyt lääkärinä 24:ssä eri työpaikassa – ja Kysin eri klinikat on siinä laskettu yhdeksi. En ole ollut missään töissä yhtä pitkään kuin liitossa, mikä osoittaa, että olen viihtynyt täällä hyvin, Pärnänen sanoo.
Pärnänen aloitti liiton neuvottelupäällikkönä elokuussa 2008. Politiikkatoimialaa hän on johtanut vuodesta 2011.
Palkolliseksi hän ajautui toimittuaan ensin useita vuosia luottamushenkilönä liiton valiokunnissa ja hallituksessa – vuosina 2001–2003 varapuheenjohtajana.
– Kun pirulle antaa pikkusormen, se vie koko käden. Järjestöaddiktio on paha sairaus. Kun on tekemisissä samanhenkisten seurakunnassa, jossa ihmiset ovat kiinnostuneita samoista asioista ja puhuvat samaa kieltä, se koukuttaa, Pärnänen veistelee.
Tontti on valtava
Pärnänen tunnetaan energisenä ja asioihin napakasti tarttuvana johtajana. Silti hänestä tuntuu, että aikaa ei ole riittänyt kunnolla kaikkeen.
– Olisin halunnut tukea alaisiani enemmän kuin ehdin. Onneksi he ovat erittäin osaavia ja sitoutuneita, Pärnänen kehuu.
– Politiikkatoimialalle kuuluu hirveän paljon asioita: terveyspolitiikka, koulutuspolitiikka, yksityissektorin edunvalvonta, eettiset kysymykset ynnä muuta. Lisäksi työskentelin varsinaisen toimeni ohella edelleen neuvottelupäällikkönä siihen saakka, kunnes liittoon perustettiin työmarkkinatoimiala.
Työmarkkinatoimialan perustaminen liittoon vuosi sitten oli hänen mielestään oikea ratkaisu.
– Neuvottelutoiminta on nykyisin jatkuvaa, ympäri vuoden tapahtuvaa. Toki neuvottelujen intensiteetti vaihtelee eri aikoina, hän perustelee.
Saavutuksia tulee harvoin
Pärnänen ei osaa sanoa, mikä olisi hänen uransa mielenpainuvin onnistuminen.
– Vaikuttamistyö on pitkäjänteistä ja saavutuksia tulee harvoin. Hetkeksi voi tulla onnistumisen tunne, kun esimerkiksi jokin liiton pitkäaikainen tavoite on saatu hallitusohjelmaan.
Liiton onnistumisia terveyspolitiikassa ovat olleet muun muassa hoitotakuujärjestelmä, valinnanvapaus terveydenhuollossa ja potilasvahinkojen korvaamista koskeva lainsäädäntö.
Myös sote-uudistuksessa toteutui monia liiton linjauksia, vaikka malliin jäi paljon korjattavaakin.
– Sote-mallissa on järjestäjiä aivan liikaa. Määrää pitäisi karsia, mutta se on poliittinen kysymys ja varmasti pitkä prosessi.
– Seuraavaksi pitää kehittää toimintaa hyvinvointialueilla. Se ei ole mahdollista ilman aitoa priorisointia. Samalla yhdenvertaisuusperiaatteesta on pidettävä kiinni.
Kolme suurta kriisiä
Pärnäsen seuraajana on joulukuussa aloittanut Jukka Mattila . Hänelle Pärnänen lähettää tsemppiterveiset. Tekemistä on paljon.
– Terveydenhuollossa on ainakin kolme suurta kriisiä, joihin pitäisi löytää ratkaisut: terveyden epätasa-arvo, sote-palvelujen saatavuuspuutteista aiheutuva häiriökysyntä ja mielenterveysongelmat, Pärnänen sanoo.
Sosioekonomisten ryhmien väliset terveyserot ovat Suomessa jyrkemmät kuin monissa muissa länsimaissa. Terveyspolitiikan tavoitteena on ollut terveyserojen kaventaminen, mutta siinä ei ole onnistuttu.
Häiriökysyntä terveydenhuollossa on kasvava ongelma. Asiakas ei saa tarvitsemaansa palvelua ollenkaan, saa sitä vain osittain tai saa väärää palvelua. Esimerkiksi ympärivuorokautisen hoidon paikan odottelu voi tulla todella kalliiksi paitsi potilaalle myös yhteiskunnalle.
Karmeinta Pärnäsen mielestä on kuitenkin mielenterveyskriisi.
– Siihen pitää ehdottomasti puuttua. Mielenterveysongelmat ovat jo nyt yleisin syy työkyvyttömyyseläkehakemuksissa. Huolestuttavaa on, että myös hyvin nuoret ovat ahdistuneita ja masentuneita.
– Terveydenhuolto korjaa syntyneitä ongelmia. Niiden ennaltaehkäisy on ensisijaista, ja siihen tarvitaan yhteiskunnan toimia laajalla skaalalla. Erittäin tärkeää on asiantuntijoiden mukaan muun muassa lapsiperheköyhyyden torjuminen, hän korostaa.
Metsuriksi ja kalastajaksi
Eläkkeelle Pärnänen kertoo jäävänsä mielellään. Olo on vuosikymmenten ahkeroimisen jälkeen helpottunut.
Hän aikoo viettää mahdollisimman paljon aikaa vapaa-ajan asunnolla Haukiveden rannalla Birgitta-vaimon ja Manu-koiran kanssa. Suunnitelmana on ryhtyä metsuriksi ja kalastajaksi.
– Metsurilla tarkoitan sitä, että pilkon polttopuita kotitarpeiksi. Kalastajana heitän katiskoja järveen ja talvella pilkin, Pärnänen nauraa.
Omassa kirjastossa häntä odottavat lukemattomat kirjat, sananmukaisesti.
– Olen aina tykännyt paljon lukemisesta, mutta siihen ei ole jäänyt aikaa. Aion lukea muun muassa poliittisia muistelmia, ensin Paasikiven päiväkirjat, sitten etenen Kekkoseen ja Koivistoon.
