Vaikuttaja Suom Lääkäril 2025;80:e43251, www.laakarilehti.fi/e43251

Kollegiaalisuus

Seija Vento

Opiskeluaikana kollegiaalisuudesta puhuttiin, mutta siinä vaiheessa ymmärsin sen lähinnä niin, että konsultoidessani vanhempaa kollegaa, hän myös auttaisi minua.

Kollegiaalisuus on paljon enemmän.

Nuorena lääkärinä päivystin konservatiivista puolta ja otin epästabiilin rintakipupotilaan seurantaan osastolle. Myöhään samana iltana takapäivystäjä tuli vastaan sairaalan käytävällä, ja hän kertoi siirtäneensä potilaan valvontaosastolle, jossa potilaan seuranta on vuodeosastoa parempaa. En ollut ymmärtänyt, että sillä osastolla, jonne potilaan laitoin, ei intensiivinen valvonta ollut mahdollista. Takapäivystäjä osasi selittää asian niin, että koin palautteen positiivisena. Olin kiitollinen, että hän oli sen huomannut, eikä mitään ollut ehtinyt tapahtua, ja että hän myös opasti minua seuraavaa kertaa varten.

Toisella kerralla eri erikoisalalla ollessani sairaalaviikonloppupäivystys alkoi perjantaina työpäivän jälkeen ja loppui maanantaiaamuna, jonka jälkeen oli vielä työpäivä edessä. Niinpä sairaalassa sai viettää perjantaiaamusta maanantai-iltapäivään. Silloinen takapäivystäjä lämpimänä kesäviikonloppuna päivystäessäni tuli sairaalaan ja sanoi, että hän on nyt talossa kaksi tuntia, voit mennä vapaasti kävelylle nauttimaan kesästä ja huokaista vähän. Kuinka kiitollinen silloin olinkaan.

Muitakin hienoja kollegan eleitä on mahtunut matkan varrelle, kuten esim. päivystysajalla kokeneen kollegan vapaaehtoinen varallaolo leikkaussalin käytävällä vaikean toimenpiteen aikana.

Kun saa kokea hyvää kollegiaalisuutta, se tulee osaksi myös itseä.

Suomen Lääkäriliitto on tehnyt kollegiaalisuusohjeet (1 ), jotka koskevat kaikkia lääkäreitä ja lääketieteen opiskelijoita riippumatta asemasta tai muista seikoista. Ohjeita sovelletaan riippumatta missä yhteydessä lääkärit keskenään kohtaavat tai toimivat, mukaan lukien vuorovaikutus tiedotusvälineissä ja sosiaalisessa mediassa. Ohjeiden periaatteita tulee noudattaa myös tehtäessä potilasasiakirjoihin merkintöjä sekä laadittaessa tai käsiteltäessä lähetteitä, lausuntoja tai muita asiakirjoja.

Lääkärinvalassa kollegiaalisuus tulee myös esiin; ”Suhtaudun kollegoihini kunnioittavasti ja annan heille apuani, kun he potilaita hoitaessaan sitä pyytävät. Rohkaisen potilaitani kysymään tarvittaessa myös toisen lääkärin mielipidettä.”

Lääkäriliiton järjestämissä kandi-illoissa puhun aina opiskelijoille kollegiaalisuudesta. Kollegiaalisuutta on myös huolehtia omasta ammattitaidosta. Näin voimme luottaa kollegan mielipiteeseen häntä konsultoidessamme. On tärkeää auttaa kukin toisiamme eli laitetaan hyvä kiertämään.

Lääkäri 2023 -tutkimuksessa (2 ) kysyttiin kollegiaalisuudesta nykyisessä työssä. Yleisesti ottaen vastaajat totesivat kollegiaalisuuden toteutuvan varsin hyvin. Kyselyssä oli 11 kohtaa ja yhdeksässä kohdassa yli 70 % vastaajista oli valinnut melko hyvin tai erittäin hyvin vaihtoehdon. Kaikkien kollegiaalisuuteen liittyvien alakohtien kohdalla melko hyvin ja erittäin hyvin vastanneiden prosentuaaliset osuudet olivat suurempia kuin vuoden 2013 tutkimuksessa.

Nykyisissä työyhteisöissäni näen ja koen kollegiaalisuuden vahvana. Se on tärkeää, sillä kollegat tarvitsevat toistensa tukea varsinkin nyt, kun niin monessa paikassa on paljon muutosta. Osa on joutunut siirtymään toisiin tehtäviin, ja osalla kenties työt ovat loppuneet kokonaan. Vähenevissä resursseissa kollegiaalisuus kantaa, ja yhdessä menemme eteenpäin.

Kollegiaalisuus on yhteistyötä potilaan parhaaksi ja koko lääkärikunnan hyväksi.

Kirjoittaja

Seija Vento piiriylilääkäri, Etelä-Suomen yhteistyöalue LKT, dosentti, erikoislääkäri Suomen Lääkäriliitto


Kirjallisuutta
1
https://www.laakariliitto.fi/laakarin-tietopankki/kuinka-toimin-laakarina/kollegiaalisuusohje/
2
https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/165701/STM_2024_13_rap.pdf?sequence=1
Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030