”Kokemus oli pysäyttävä”
Emma Leppänen ja Karla Lilleberg olivat viime kesänä terveydenhuollon vapaaehtoistyössä Intiassa.
Emma Leppänen ja Karla Lilleberg valmistuivat lääkäreiksi Oulun yliopistosta viime toukokuussa, ja lähtivät saman tien kuukaudeksi vapaaehtoistyöhön.
– Tulimme valituiksi Suomen edustajiksi Institute for Indian Mother and Child -järjestön projektiin Kalkuttaan. Lähtöön tuli hyvä sauma valmistumisen jälkeen, ystävykset kertovat.
Lähtöä avittivat myös henkilökohtaiset apurahat, jotka Lääkäriliitto heille myönsi.
Työjakson aikana he tekivät pääasiassa yksinkertaista klinikkatyötä sekä sisä- että ulkoklinikoilla.
– Mittasimme verenpaineita, hoidimme haavoja, rokotimme ja annoimme lääkkeitä. Käytettävissä oleva lääkevalikoima oli pieni, lähinnä antibiootteja, sienilääkkeitä ja tulehduskipulääkkeitä. Maaseutuklinikoilla ei ollut röntgeniä, vaan piti käyttää pelkkää kliinistä silmää.
Ero suomalaisen ja intialaisen terveydenhuollon välillä oli pysäyttävä. Paluun jälkeen Suomen olot tuntuivat luksukselta. Toisaalta oppi, että vähemmälläkin pärjää.
Leppänen työskentelee tällä hetkellä Oulun seudun yhteispäivystyksessä, jossa aikoo myös jatkaa. Lilleberg suorittaa terveyskeskusjaksoa Seinäjoella, ja suuntautuu sen jälkeen todennäköisesti kirurgialle.
Kumpaakin kiinnostaa kansainvälinen avustustyö jatkossakin. Kunhan osaamista kertyy lisää, vaihtoehtona saattavat olla esimerkiksi Lääkärit Ilman Rajoja -järjestön tehtävät.
Institute for Indian Mother and Child -järjestön projektiin osallistumista he pitävät kannustavana kokemuksena. He suosittelevat vastaavaa muillekin lääkäreille, ja myös lääketieteen opiskelijoille.
– Kehitysmaaolot tulivat tutuiksi tässä matalan kynnyksen projektissa. Nyt uskaltaa lähteä vaativampiinkin kansainvälisiin avustustehtäviin.
