Keskittämisen lunastamattomat lupaukset

”Yhteispäivystykset ruuhkautuvat ja erikoissairaanhoidon kustannukset lisääntyvät, koska kiirevastaanotot eivät toimi eikä jatkohoitopaikkoja ole tarpeeksi. Samalla jatkohoitopaikkojen riittämättömyys vaikeuttaa sairaaloiden toimintaa ja heikentää potilaiden hoitoon pääsyä.”

Näin Valtiontalouden tarkastusvirasto (VTV) kuvaa kesällä 2024 julkaisemassaan tarkastuskertomuksessa terveydenhuollon kehitystä vuoden 2017 keskittämis- ja päivystysasetusten jälkeen (1). Saatavissa ollut tieto palveluiden tuottamisen kustannuksista, hoitokäytäntöjen yhtenäisyydestä, osaamisen tasosta tai potilasturvallisuudesta oli epätarkkaa eikä toivottuja tuloksia voitu osoittaa.

Tarkastuskertomuksen mukaan kustannusten hillintä ei näytä toteutuneen tavalla, jota keskittämiseltä odotettiin.

Erikoissairaanhoidon lääkäripakoa on jouduttu korvaamaan korkeammin kustannuksin ulkopuolelta tulevalla erikoislääkärityövoimalla. Hyvin toimivien yksiköidenkin lakkautus on tuottanut vastaanottaville sairaaloille lisäkustannuksia. Myös ilman yleisanestesiaa toteutettavan pienkirurgian kasvanut volyymi on nostanut kuluja.

Voimakkaasti keskitetty päivystys kasvattaa kuormitusta sekä ensihoidossa että entuudestaan täysissä yksiköissä, joissa myös leikkaussalit pullistelevat jo valmiiksi. Resursointi ei ole vastannut tarpeita. Iso väestöpohja vaikeuttaa kuormitusvaihtelun hallintaa. Potilasturvallisuus saattaa ruuhkaisissa päivystyksissä vaarantua diagnoosi- ja hoitoviiveiden vuoksi (2). Päivystysten laajat tutkimusmahdollisuudet lisäävät niiden käyttöä myös epätarkoituksenmukaisesti. Lääkärien yhä kapeammat tehtäväalueet vaativat enemmän päivystäjiä yleisosaajien vähetessä.

Lääkärille vahva motiivi työpaikan valinnassa on tehtävän monipuolisuus ja mahdollisuus ammatilliseen kehittymiseen.

Keskittämisellä voidaan vahvistaa erityisosaamista, jota harvinaiset ja vaativat hoidot ja toimenpiteet edellyttävät. Suurin osa työstä kuitenkin kohdistuu yleisiin sairauksiin ja toimenpiteisiin, joiden keskittäminen kasvattaa jonoja. Samaan aikaan useissa sairaaloissa toimintaprofiili ja lääkärien työn sisältö kapeutuvat.

Erikoislääkärikoulutus vaikeutuu sairaaloiden toiminnan muuttuessa. Ratkaisuksi on esitetty muun muassa koulutuksen paikkasidonnaisuuden vähentämistä digitaalisuutta lisäämällä. Vaikka tulevaisuuden mahdollisuudet herättävät toiveita, kokeneen erikoislääkärin ohjaama potilastyö on korvaamaton ja tärkein oppimisen elementti. Erikoistuvien lääkärien kasvava määrä isoissa yksiköissä vähentää henkilökohtaista ohjausta.

Hoitohenkilöstö on liikkunut keskittämisen mukana varsin nihkeästi. Hoitajia ja kätilöitä on siirtynyt muihin tehtäviin, jolloin osaamista valuu hukkaan. Keskittämisen aiheuttamat menetykset ovat kohdistuneet voimakkaimmin leikkaussalihenkilöstöön, jonka kouluttaminen vie vuosia.

Vain lääkärien kokemus ja harjaantuminen eivät riitä, vaan sitä vaaditaan koko tiimiltä.

VTV:n tarkastuskertomuksen mukaan keskittämisellä ei ole ratkaistu terveydenhuollon ongelmia – niitä on luotu jopa lisää. Kuitenkin keskittäminen etenee ja eduskunta hyväksyi sairaalaverkkoa ja päivystyksiä koskevan lain joulun alla 2024.

Palveluverkkoa ei pidä sanella lainsäädännöllä, vaan se tulee rakentaa hyvinvointialueiden paikallisten tarpeiden pohjalta. Käytännön työntekijöiltä saatava tieto tulee hyödyntää. Perustason palveluiden ja jatkohoitopaikkojen vahvistamisella on kiire. Erikoissairaanhoidolle tulee viimeistään nyt turvata edellytykset tehtäviin, joita siltä odotetaan.