Kesätyöt kasvattavat matkalla lääkäriksi
Suomalaisen lääkäriopinnon hienous on mahdollisuus tehdä töitä lääkärin sijaisena. Tämä mahdollisuus on ensimmäisen kerran siinä vaiheessa, kun kaikki neljän vuoden opinnot ovat hyväksytysti suoritetut. Lääkärinsijaisena toimiva kandidaatti ei saa työskennellä yksin, vaan kokeneemman kanssa ja hänen valvonnassaan. Kandille on myös nimettävä kirjallisesti ohjaajalääkäri. Näin varmistetaan potilasturvallisuuden toteutuminen.
Mahdollisuus työskennellä jo opintovaiheessa lääkärin töissä on Suomessa ainutlaatuista verrattuna muihin maihin.
Kansallinen lainsäädäntö on Suomessa erilainen kuin muissa EU-maissa ja tämä mahdollistaa kandin työskentelemisen lääkärin sijaisena. Tästä Lääkäriliitto haluaa jatkossakin pitää kiinni.
Kandi saa kesätöissä ainutlaatuista oppia – tekemällä oppii. Kokemus lääkärin työstä motivoi myös aivan uudella tavalla kahteen viimeiseen opintovuoteen.
Harppaus opiskelijan roolista lääkärin rooliin on iso. Opetuksen resurssien pienenemisen myötä ovat pienryhmien koot kasvaneet. Opiskelijat eivät siten ole saaneet paljoa kokemusta omakohtaisesta potilaan tutkimisesta tai pientoimenpiteiden teosta. Kokemus ja riittävä toistojen määrä tekee vasta mestarin. Ei siten ole ihme, että jos on vain pienryhmän perukoilta kerran nähnyt jonkin toimenpiteen, on olo hyvin epävarma, jos vastaava pitäisi kesätöissä tehdä ihan itse ensimmäistä kertaa.
Päätöksen tekeminen ei ole helppoa. Olenko tutkinut tarpeeksi, olenko ottanut kaikki tarpeelliset asiat huomioon, teenkö havainnoistani oikeita johtopäätöksiä? Epävarmuuden sieto on osa lääkärin työtä. Lääkäri tekee hoitosuunnitelman ja vasta aika näyttää, oliko suunnitelma oikea eli paraniko potilas annetulla hoidolla.
Päätösten tekemiseen tarvitaan myös rutiinia ja kokemusta. Alussa jahkailu ja päätöksen tekemisen pelko on normaalia, ollaanhan isojen asioiden eli potilaan terveyden kanssa tekemisissä. Kun samankaltaisia tapauksia tulee riittävästi vastaan, syntyy myös päätöksentekoon rutiinia. Se vapauttaa aivokapasiteettia, kun päätöksen tekemiseen ei mene sama määrä energiaa kuin aiemmin. Työ ei tunnukaan silloin enää niin kuormittavalta.
Epävarmuuden sieto vaatii kasvamista ja itsetuntemusta. Lääketieteen kenttä on laaja, kukaan ei voi hallita ja osata kaikkea.
Pitää myös hyväksyä se, että joskus voi olla väärässä. Pieleen meneminen on ennakko-odotuksen vastaista, ja jättää vahvan tunnekokemuksen, joka jää mieleen pitkäksi aikaa. Itselleen ei saa olla liian armoton. Kun kaikki ei sujukaan optimaalisesti, pitää siitä ottaa opikseen eikä ruoskia itseään liikaa.
Empatia on hyvä asia, mutta se voi liiallisena olla jopa rasite ja käydä raskaaksi. Kaikkien murheita ei voi ottaa kantaakseen. Potilaan kokemus, että hän tulee kuulluksi, riittää kyllä.
Senioreiden työtaakan toivon kesällä olevan kohtuullinen, jotta heillä olisi aikaa ja energiaa opastaa ja auttaa nuorempaa kollegaa. Ja nuoret kollegat, muutaman vuoden kuluttua te olette vuorostanne niitä, jotka opastavat sitä ensimmäistä kertaa kesätöihin tulevaa. Laitetaan hyvä kiertämään, autetaan kollegaa, jos hän apua tarvitsee.
Kaikille tulevana kesänä lääkärintyönsä aloittaville toivotan paljon onnea ja jaksamista. Teillä on koko mielenkiintoinen ura vasta edessä!
