Jussi Huttunen 27.8.1941–1.7.2023
Kansanterveyslaitoksen (sittemmin THL) entinen pääjohtaja, professori Jussi Huttunen kuoli heinäkuussa vaikean sairauden uuvuttamana. Hän oli kuollessaan 81-vuotias.
Hän syntyi Helsingissä jatkosodan alkukuukausina. Hänen ylioppilasäitinsä oli sen ajan hengen mukaan kotiäiti, isä valmistui lääkäriksi erikoistuen myöhemmin psykiatriksi.
Alakouluikäisenä Jussi oli intohimoinen lukija, joka kantoi kirjastosta reppukaupalla kirjoja. Harrastuksesta tuli elinikäinen. Muut huomioonottava luonteenpiirre ilmeni nuorella iällä. Perheen vanhimpana lapsena hän piti hyvää huolta veljistään ja sisarestaan, ja armeijan kotilomilla Jussi saattoi heijata 17 vuotta nuoremman pikkuveljensä uneen.
Jussi valmistui 25-vuotiaana lääketieteen lisensiaatiksi ja väitteli samantien lääketieteen ja kirurgian tohtoriksi Helsingin yliopiston lääketieteellisen kemian laitokselta. Samoihin aikoihin mies oli ehtinyt solmia avioliiton erikoissairaanhoitajaksi valmistuvan Railin kanssa ja saada kaksi tytärtä.
Huttunen pätevöityi lääketieteellisen kemian dosentiksi 1968 ja muutti perheensä kanssa kahdeksi vuodeksi Kalifornian lämpöön San Diegon yliopistoon työskennellen professori Dan Steinbergin tutkimusryhmässä. Tutkimustyö kohdistui ihmisen rasvojen entsymaattisen synteesin ja hajotuksen säätelyyn ja siten niiden tärkeään rooliin ateroskleroosin synnyssä.
Suomeen palattuaan hän lähti sairaalatyöhön ja valmistui sisätautien erikoislääkäriksi Meilahden yliopistosairaalan III sisätautien klinikalta. Sieltä hänet houkuteltiin -75 sisätautiopin apulaisprofessoriksi Kuopion yliopistoon, missä hän kehitti sisätautiklinikan tutkimusta erityisesti diabeteksen osalta. Häet tunnettiin innostavana opettajana, tutkijana ja huolellisena sekä potilaistaan välittävänä lääkärinä. Muutkin tahot olivat huomanneet tämän. Niinpä nuori mies rekrytoitiin Kansanterveyslaitoksen (KTL) pääjohtajaksi -78.
KTL:n johtajana Huttunen teki vaikuttavan uran. Hänen toimestaan KTL muuttui palvelu- ja valvontalaboratoriosta tutkimuslaitokseksi, joka nopeasti saavutti kansainvälisesti korkeatasoisen ja arvostetun aseman. KTL:n erityisen mielenkiinnon kohteiksi tulivat riskitekijöiden, elämäntapojen ja ravitsemuksen vaikutukset ihmisen terveyteen ja sairauden vaaraan, ja kohdesairauksista esillä olivat esimerkiksi sepelvaltimotauti, syöpätaudit ja diabetes. Geenitutkimukset tulivat vahvasti mukaan kuvaan 90-luvulla. Huttusen johdolla KTL panosti sekä epidemiologisiin tutkimusalustoihin että käynnisti kontrolloituja preventiotutkimuksia. Johtaja osallistui aktiivisti tutkimuksen tekoon, ja hänen käsiensä jälki näkyi esimerkiksi sepelvaltimotaudin ehkäisytutkimuksen (Helsinki Heart Study) että syöpätautien estoon tähtäävän ATBC-tutkimuksen suunnittelussa ja toteutuksessa. Pääjohtajakautensa päätteeksi, eläkkeelle siirtyessään Huttunen oli junailemassa KTL:n ja Stakesin fuusioitumista uudeksi Terveyden ja hyvinvoinnin laitokseksi, jossa vahva tutkimuksellinen ote on onneksi säilynyt.
Kotimaisten ja kansainvälisten luottamustehtävien määrä on ollut massiivinen. Hän on toiminut esimerkiksi Diabetestutkimussäätiön, Syöpätautien tutkimussäätiön, Suomen Syöpäyhdistyksen ja Suomen Sydänliiton hallitusten puheenjohtajana. Lääkäriseura Duodecimissa hän toimi seuran hallituksen puheenjohtajana ja Duodecim-lehden päätoimittajana.
Huttusen työtä arvostettiin. Hänelle osoitettiin muun muassa Diabetesliiton ja Sydänliiton kultaiset ansiomerkit, Pohjolan lääketieteen palkinto ja lääketieteen toimittajien tiedottajapalkinto. Kunniajäsenekseen Huttusen kutsuivat muun muassa Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, Suomen Ravitsemustieteen yhdistys ja Suomen Sisätautilääkärien yhdistys.
Jussi ei juuri osannut kieltäytyä pyynnöistä, mutta pystyi silti pitämään toimensa järjestäytyneinä. Hänen kirjoitettua tai puhuttua tekstiä oli helppo seurata – hän osasi helposti asettua lukijan tai kuulijan tasolle. Niinpä häntä vaivattiin asiantuntijana mitä moninaisimmissa tehtävissä. Myös tiedotusvälineet käyttivät Huttusen osaamista hyväkseen, hyvänä esimerkkinä sote-uudistuksen monet käänteet. Hän oli harmissaan, ettei asiantuntijoiden käsitystä sote-alueiden lukumäärästä ja rakenteesta haluttu ottaa huomioon.
Jussi seurasi kiinteästi, paitsi lääketieteen, myös muiden tieteenalojen kehitystä ja seurasi päivänpolitiikkaa. Avioliitto Railin kanssa saavutti kuuden vuosikymmenen mitan, ja viisi lastenlastaan ”Pappa” opetti nauttimaan lukemisesta. Jussi oli monien kulttuuria, tiedettä ja taidetta viljelevien kerhojen jäsen. Intoa riitti myös golfaamisen ja snookerin harrastamiseen.
70-luvulla hankittu kesäpaikka Vesannolla oli rakas. Siellä ystäville tarjottiin ruokaa ja saunomista, päivätyön vastapainona hän nautti fyysisestä työtä. Ystävänä Jussi oli sopuisa, ehdottoman lojaali ja pyyteetön.
Paheneva sairaus iski esimerkillisen terveitä elämäntapoja viettäneeseen mieheen, mutta Jussin ajattelu ja muisti säilyivät onneksi lähes loppusuoralle saakka. Ja miehen työn perintö on säilötty Suomen terveydenhuoltoon pysyvästi.
