Hyvinvointihimmelit hyrräävät – entä ihmiset himmelissä?

Hyvinvointialueiden valmistelu tehtiin suuressa kiireessä. Valmiiksi saatiin vain elintärkeimmät osiot alueista, usein mainittuna esimerkkinä palkanmaksu. Priorisointia alusta alkaen. Onnistuneen muutoksen ensimmäiseksi tavoitteeksi kautta maan lanseerattiin se, että kukaan ei huomaa mitään tapahtuneen vuodenvaihteessa. Suorastaan hymyilyttävä tavoite.

Etukäteen kehuttiin tehtävän Suomen suurinta liikkeen luovutusta. Hieman yllättäen tehtiin myös Suomen suurin johtajakierrätys. Aika moni johtaja on nyt paikassa, jossa tuskin vuosi sitten suunnitteli olevansa. Toivottavasti teille omilta alueiltanne pois siirtyneille johtajille on apua ja lisäarvoa vanhoista kokemuksistanne, kun operoitte vieraissa toimintaympäristöissä. Esimerkiksi tamperelaista tarmokkuutta on tullut Turkuun ja varsinaissuomalaisesti petrataan Päijät-Hämettä, lopuksi marinoidaan Pirkanmaa päijäthämäläisittäin. Johtamisen iloa kaikille valituille!

Lisäksi hämmästyttävän moni keskijohdon henkilö joutui hakemaan omaa paikkaansa niin kutsutussa liikkeen luovutuksessa. Valmistelun koreografeilla oli mielikuvitus hyvässä käytössä hakurumban askelkuvioinnissa. Kaikki pomot eivät oppineet kuvioita näppärästi ja saivat huomata alaisensa vaihtoaskeltaneen vauhdikkaasti ohi ja pomoksi omalle paikalle. Kyseessä olikin tuolinvaihtotanssi, kaikille ei ole pysyvää penkkiä. Antasidin kulutus lisääntynee. Ei ole helppoa toimia innostavana esihenkilönä, kun omalle kohdalle on osunut nilkkapotkuja. Kaukoempatiat teille!

Koska aikaa oli vähän, henkilöstöä ei ehditty ottamaan mukaan valmisteluun. Toki alueellista vaihtelua henkilöstön osallistamisessa oli, samoin raportoinnissa. Mielestäni ei ole reilua kertoa henkilöstön osallistuneen valmisteluun, jos se on saanut vastata sähköiseen kyselyyn tai kahteen. No, olihan mukana demokraattisesti valitut poliittiset edustajat, se riittäköön!

Valmisteluvaihe on jäänyt taakse ja suuret organisaatiot hyrräävät. Olemme töissä niissä. Yhteisen toimintakulttuurin rakentaminen alkaa arjessa.

Emme tunne toistemme ajatus- ja toimintatapoja. Tutustumiseen ja luottamuksen rakentamiseen menee ensimmäiset ajat. Sitten pääsemme harjoittelemaan yhteistyötä, joka käsitteenä on varsin abstrakti. Yhteistyötä voidaan pienimmillään kuvitella tehtävän silloin, kun työnantaja on ilmoittanut tekemästään päätöksestä päivää ennen toteutusta henkilöstölle. Tai kun asiakirjat ovat julkisia pitkän valmistelun jälkeen.

Mielestäni todellista yhteistyötä on vasta se, että henkilöstöä koskevista asioista keskustellaan ja kehitystoimia valmistellaan yhdessä.

Yhteistyö on taitolaji, jossa kehitytään vuorovaikutuksessa. Tavoitelkaamme mestaritasoa.

Yhteistyön selkärangaksi rakennetaan uudet luottamusmies- ja työsuojeluorganisaatiot hyvinvointialueille vuoden alun aikana. Nyt on oivallinen tilaisuus tarttua toimeen. Näissä tehtävissä saa erinomaista koulutusta ja uutta näkemystä työelämän moninaisuuteen.

Jos hiukankin mietit, olisiko se sinun juttusi, niin kokeile. Moni lääkäri on luottamusmiesuralta siirtynyt johtajatehtäviin. Oman hyvinvointialueesi intranetistä löydät ilmoitukset luottamusmiesten ja työsuojeluvaltuutettujen vaaleista.

Hyvinvointialueista himmeliin, ennen muinoin se ripustettiin kattoon hyvän sadon saamiseksi: mitä suurempi himmeli sitä parempi sato. Suuruuden mahtiin uskotaan nytkin. Mitä suurempi hyvinvointialue, sitä paremmin toimii. Pienimmäthän on jo tuomittu epäonnistumaan. Yrittää silti saa. Aika näyttää, kenenkä oljet halkeavat, missä solmut pettävät ensiksi? Siihen asti heijataan yhdessä työtä tehden.