Hyvä vuorovaikutus parantaa hoidon laatua

Käydessäni lääkärikoulua viime vuosituhannen puolella muistan vuorovaikutuksen opetukseen liittyen saamamme tehtävän.

Tämä tehtävä oli mennä tarkkailemaan Citymarketin kassan taakse kassan ja asiakkaan välistä vuorovaikutusta. Muistan kampuksen kuppilassa ankarasti kritisoineeni tätä tehtävää opiskelijatovereilleni. Tehtävä tuntui minusta ajan tuhlaukselta. Tautien opiskelu tuntui tärkeämmältä. Olin tuossa vaiheessa aivan liian nuori tajuamaan vuorovaikutuksen merkitystä.

Kun valmiina aloitin vastaanottotyön, aloin ymmärtämään vuorovaikutuksen osuuden hoitoprosessissa. Joidenkin potilaiden kanssa kanssakäyminen oli helppoa, toisten kanssa työläämpää ja jäykempää. Peiliin piti katsoa.

Lääkärin tehtävä on luoda luottamuksellinen ilmapiiri, sillä vasta sellaisen vallitessa rohkenee potilas kertoa mieltään painavista ongelmistaan. Potilaan kokemus vastaanotosta vaikuttaa hoidon onnistumiseen. Potilaan osallistaminen hoitopäätöksiin lisää hänen sitoutumistaan hoitoon (1). Hoitoon sitoutumisella on suuri vaikutus sekä potilaiden hyvinvointiin että resurssien käyttöön. Hoitoon sitoutuminen määritellään potilaan ja terveydenhuollon ammattilaisen välisen neuvottelun tuloksena saavutetuksi yhteisymmärrykseksi hoidosta.

”Miksi tuore lääkäri osaa jo hoitaa potilaita, mutta asianajotoimistoon palkattu vastavalmistunut juristi ei osaa tehdä juuri mitään” pohtii oikeustieteen työelämäprofessori Jarkko Männistö luennossaan (2). Luennon mukaan asiakas odottaa asianajajalta tietenkin hyvää asiaosaamista, mutta myös sitä, että hän helpottaa asiakkaan oloa ja saa asioita tapahtumaan.

Tässä on selvä analogia lääkärin työhön. Lääkärin pitää osata lääketiede ja tämän lisäksi potilaan pitää kokea, että hänen huolensa hoidetaan.

Hienoa, että juristit pitävät valmistuvia lääkäreitä osaavina! Lääkärikoulutusta pidetään hyvänä ”ammattikouluna” eli vastavalmistuneella koetaan olevan hyvät valmiudet toimia lääkärin ammatissa.

Onko näin jatkossa?

Omana opiskeluaikanani oli opetuspotilaita runsaasti. Näin ei ole enää. Suuret kurssikoot eivät mahdollista opiskelijalle montakaan omakohtaista kokemusta potilaan tutkimisesta. Opiskelijoiden keskinäinen vuorovaikutus on myös aiempaa vähäisempää etäluentojen takia. Vasta palvelujärjestelmässä opitaan käytännön työtä tekemällä monia asioita, myös vuorovaikutusta.

Lääkärin rooli hyvinvointialueilla muuttuu vauhdilla. Lääkäri on enenevästi omatiimin konsultti sekä etädiagnostikko. Lyhyessä, pistemäisessä konsultaatiossa tarvitaan entistä parempia kommunikaatio- ja vuorovaikutustaitoja. Toivottavasti lääkärin roolin muuttuminen otetaan sekä perusopetuksessa että täydennyskoulutuksessa riittävästi huomioon.

Lääkärinä toimiessa lääketieteellinen tieto on vain yksi osa. Ratkaisevaa on, kuinka tietoa osaa käyttää. Toisin sanoen, että miten vuorovaikutus potilaan kanssa onnistuu. Vuorovaikutustaitoja voi ja kannattaa kehittää jatkuvasti.

Toivon meille kaikille onnistuneita vuorovaikutustilanteita vuonna 2025.