Ei voi kuin ihmetellä

Jokainen yritys vahvistaa perusterveydenhuoltoa tuntuu johtavan päinvastaiseen.

Hoitoon pääsyä ja moniammatillisuutta on korostettu niin paljon, että lääkäri on jäänyt taka-alalle konsultiksi. Hoidon saatavuuden sijaan pitäisi panostaa jatkuvuuteen, minkä on osoitettu tuovan merkittävää säästöä ja huomattavaa terveyshyötyä. Potilas-lääkärisuhteen voima on kahdessa vuosikymmenessä suurelta osin menetetty, ja nyt ihmetellään kustannusten karkaamista.

Hoitotakuu ei johtanut virkojen lisäämiseen, vaan ostopalveluiden kasvuun ja etätyöviritelmiin. Tuoreimpana digiklinikoihin.

Perusterveydenhuoltoa ei myöskään vahvista tehtävien siirto erikoissairaanhoidosta. Pitää samalla lisätä resursseja.

Sairaaloiden ja ympärivuorokautisten päivystysten työnjakoa selvittänyt työryhmä ehdotti sairaala- ja päivystysverkon tiivistämistä, jotta resurssit ja raha riittäisivät.

Laskelmia on nyt tehty usealla alueella.

Tulos on ollut päinvastainen: tulisi lisää kuluja ja muita negatiivisia vaikutuksia.

Selvitys toteaa aivan oikein, ettei yleislääkäripäivystys tuota riittävästi terveyshyötyä koska resurssi on pois virka-aikaisesta työstä terveysasemilta ja yleislääkäritason kiirepotilas voi odottaa seuraavaa arkipäivää. Päivystykseen kuuluvat akuutimmat ongelmat.

Ei perusterveydenhuolto toisaalta vahvistu silläkään, että työaikaa kuluu aiempaa enemmän kiirepotilaisiin.

Laaja-alainen osaaminen toimii parhaiten terveysasemilla päivisin. Yleislääkäri tarvitaan ottamaan potilaasta kokonaisvastuu, diagnosoimaan sairauksia, hoitamaan kansansairaudet tasapainoon, kuntouttamaan sekä ennaltaehkäisemään sairauksia ja komplikaatioita. Tieteellinen näyttö osoittaa, että kustannukset alenevat panostamalla jatkuvuuteen ja potilas-lääkärisuhteeseen.

Oulussa ja Lapin alueella on tästä lukuja: päivystyskäyntien, erikoissairaanhoidon lähetteiden ja sairaalajaksojen määrä on vähentynyt. Hoitotasapainot ovat parantuneet.

Rovaniemi otti mallia Oulusta Tuiran terveysaseman jatkuvuusmallista. Samalla tehtiin mielenkiintoinen havainto: puheluiden määrä pysyi ennallaan, vaikka sen odotettiin alenevan.

Vastaava tapahtui pari vuotta aiemmin digitaalisen yhteydenottokanavan aloituksessa.

Digitaaliset yhteydenotot kasvoivat, mutta puheluiden määrä ei vähentynyt. Yhteydenottojen kokonaismäärä kasvoi pysyvästi, ja hoitajien työaikaa jouduttiin siirtämään vastaanotoilta niitä käsittelemään (1).

Etäyhteydenotot ovat tehottomia ja kalliita, jos niihin kuluu usean ammattilaisen työaikaa ja potilasta tutkimatta ohjelmoidaan laboratorio- sekä kuvantamistutkimuksia ilman ongelman ratkeamista.

Runsas tarjonta voi johtaa häiriökysyntään. Etäkontaktien perusteella tehdään lähetteitä jopa ilman statuslöydöksiä.

Kustannustehokas erikoissairaanhoito tarvitsee tuekseen vahvan ja hyvin toimivan perusterveydenhuollon. Perustason vahvistaminen on osoitettu tarpeelliseksi. Ymmärretään, ettei erikoissairaanhoidon ja päivystyksen paine helpota ennen kuin perusta on kunnossa.

Ei voi kuin ihmetellä, miksei mitään tapahdu.

Mennään väärään suuntaan: korvataan potilas-lääkärisuhde vaihtuvilla etäkontakteilla.

Tuore väitös hoidon jatkuvuudesta ja omalääkäristä toteaa: meillä on toimiva keino korjata terveydenhuoltoa. Se tulisi ottaa määrätietoisesti käyttöön (2).