Viime vuosituhannella herättiin konkretisoimaan sitä, mikä on yleislääkäreille tärkeää, millaista on arvojemme mukainen työ.

Meille tuttu Wonca-puu koettiin liian teoreettiseksi. Prosessi vei kaikkineen useamman vuosikymmenen. Norjassa määriteltiin vuonna 1999 seitsemän dogmia Vanhan testamentin käskyjä mukaillen (1,2). Tanskalaiset julkaisivat omat periaatteensa vuonna 2016 (3).

Tämän jälkeen alkoi yhteispohjoismainen keskustelu yhteisistä yleislääketieteen ydinarvoista pohjoismaisen yleislääketieteen yhdistyksen johdolla, ja ne hyväksyttiin maaliskuussa 2020. Saman vuoden joulukuussa ne julkaistiin englanniksi (4).

Polku on ollut pitkä. Tämän jälkeen näiden sisältöä on suomentamisen yhteydessä muokattu kansallisena yhteistyönä vastaamaan suomalaisen yleislääkärin työn periaatteita (5). Myös Wonca Europe on sittemmin muokannut eurooppalaisen version pohjoismaisten ydinarvojen pohjalta.

Siinä, missä Wonca-puu kuvaa yleislääketieteen ydinosaamisalueita, ydinarvot tuovat esiin erikoisalan tärkeät arvot ja periaatteet tiivistetyssä muodossa.

Ensimmäisen ydinarvon voi nähdä näistä arvoista ja periaatteista tärkeimmäksi, koko yleislääketieteen perustaksi. Se kuuluu:

Edistämme potilas–lääkärisuhteen hoidon jatkuvuutta.

Pohjoismaisen konsensuksen löytyminen ensimmäisen ydinarvon suhteen vaati yhteistyökykyä, sillä Norjassa ja Tanskassa se oli ja on itsestäänselvyys, Ruotsissa ja Suomessa sen eteen on tehtävä edelleen työtä.

Näin vaikeina aikoina on hyvä palata joskus perusasioiden pariin. Pysähtyä miettimään mikä on tärkeää ja miksi.

Ensimmäisen ydinarvon uskoisin olevan koko lääkärikunnalle jo tuttu eikä se kaipaa perusteluja. Eikä toki muutkaan arvot, ne puhuvat itse omasta puolestaan.

Toki työ sen eteen, että kaikki yleislääkärit saisivat mahdollisuuden toimia näiden arvojen ja periaatteiden mukaisesti, on vielä kesken, mutta olemme jo edenneet jonkin verran.

Toinen periaate on: pyrimme oikea-aikaiseen diagnostiikkaan ja välttämään tarpeetonta testaamista ja hoitoa. Oikea-aikaisuus toki vaatii sen, että saatavuus on kunnossa eli että omalääkärin väestö ei ole liian suuri. Tarpeettoman testaamisen ja hoidon osalta on välillä melko hurjiakin ulostuloja, jopa valtakunnanmediaan ostetuin isoin mainoksin kannustaen.

Kolmanneksi nousee priorisointi: Asetamme etusijalle eniten terveydenhuollon palveluja tarvitsevat. Yleislääkäri huolehtii myös hiljaisimmista, joiden hätä voi olla suurin.

Neljäs ydinarvo: Yhdistämme työssämme potilaskeskeisyyden, hyvän vuorovaikutuksen, potilaan toimintaympäristön tuntemuksen ja parhaan tieteellisen näytön.

Viidentenä kohtana sitoudumme koulutukseen, tutkimukseen ja laadun kehittämiseen. Nämä kaksi ydinarvoa sopivat varmasti muidenkin erikoisalojen kollegojen toimintaan.

Kuudes periaate on mielestäni erittäin ajankohtainen. Meidän velvollisuutemme on osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun ja tuoda sinne asiantuntijoina näkemyksiämme, miten terveyspolitiikkaa tulisi toteuttaa. Ydinarvo kuuluu: Tunnistamme sosiaalisen kuormituksen, puutteenalaisuuden ja traumaattisten kokemusten lisäävän sairastumisalttiutta, ja tuomme tämän esille yhteiskunnallisessa keskustelussa.

Seitsemäs ydinarvo on kollegiaalinen: Toimimme hyvässä yhteistyössä muiden erikoisalojen, ammattiryhmien ja tieteenalojen kanssa, pitäen samalla huolta asianmukaisesta työnjaosta, vastuista ja velvollisuuksista.

Näiden arvojen mukaista työtä on jokaisen meistä hyvä tehdä.