Ari Majola 14.6.1956–27.1.2024
Saimme järkyttävän suruviestin tammikuussa 2024. Ari oli menehtynyt kotonaan äkillisesti.
Hän syntyi Helsingin Kalliossa Esa ja Mirjam Majolan esikoisena. Perheeseen kuului pikkuveli, jonka väkivaltainen kuolema oli suuri tragedia Arille. Ari oli älykäs ja menestyi opinnoissaan erinomaisesti. Ylioppilaaksi pääsyn jälkeen hän haki Tekniseen korkeakouluun ja Helsingin yliopiston lääketieteelliseen tiedekuntaan. Ari pääsi molempiin, mutta hän valitsi lääketieteen.
Lääketieteellisen kurssiaikana Ari muita hieman vanhempana esiintyi aina edukseen herrasmiehen käytöksellä. Kurssimatkan valmisteluissa hän onnistui nokkelana keräämään rahaa kurssille käsikauppalääkkeiden mainonnalla. Jo ensimmäisellä kurssilla Ari kertoi toivovansa kolmea lasta ennen kuin valmistuu lääkäriksi, ja toive toteutui. Lapset, Sonja, Petri ja Tomi olivat Arille hyvin tärkeitä.
Valmistuttuaan 1988 lääketieteen lisensiaatiksi Ari aloitti kirurgiaan erikoistumisensa Porvoon sairaalassa. Siellä jo varsin varhain hän löysi erikoisalakseen ortopedian ja traumatologian. Olihan hän jo kurssiaikana toiminut professori Pentti Rokkasen työryhmässä ja tutkinut biohajoavia murtumien kiinnitysvälineitä. Ari valmistui kirurgiksi 1992, väitteli samana vuonna lääketieteen ja kirurgian tohtoriksi ja valmistui ortopedian ja traumatologian erikoislääkäriksi 1997.
Ari toimi valmistuttuaan Töölön sairaalassa lantioalaraajayksikössä marraskuuhun 2011, jolloin hän siirtyi Terveystaloon yksityislääkäriksi. Lisäksi hän toimi Potilasvakuutuskeskuksen asiantuntijalääkärinä 1998–2023. Ari oli työpaikoissaan arvostettu, kollegiaalinen, potilaita ja henkilökuntaa kunnioittava ja hyväntuulinen ammattilainen.
Porvoon sairaalasta löytyi myös tuleva vaimo Arja, joka oli kirurgiaan perehtynyt erikoissairaanhoitaja. He ostivat talon tontteineen Sipoon Söderkullasta ja muokkasivat tontin oman näköisekseen. Talosta ja pihasta tuli pariskunnan silmäterä. Ari ja Arja avioituivat Porvoossa 1993. Heillä oli paljon ystäviä, joita he kestitsivät ja auttoivat monenlaisissa puhdetöissä. Myös matkustelu perheen ja ystävien kanssa oli lähellä heidän sydäntään.
Arin onnea varjosti Arjan vakava sairastuminen. Kuitenkin vastoin prognoosia, yhteinen avioliitto jatkui 30 vuoden ajan. Kolme lastenlasta oli tärkeässä roolissa Arin elämässä. Vaari-päivää vietettiin kerran viikossa, jolloin Ari haki tytöt päiväkodista ja vei heitä museoihin ja jäätelölle. Mummin ja vaarin luona syötiin vaarin paistamia lettuja.
Arjan kunnon hiipuessa Ari jäi kotiin häntä hoitamaan. Arjan menetys syksyllä 2023 oli Arille vaikeaa – hän kuoli yllättäen vain kolme kuukautta puolison menehtymisen jälkeen.
Ari oli hieno ystävä, joka jätti ikuisen jäljen niiden sydämiin, joita hän kohtasi. Hänen ystävällisyytensä, valoisuutensa ja huumorintajunsa loivat turvallisen ja rakastetun ilmapiirin, jossa kukaan ei tuntenut olevansa ulkopuolinen. Lapsille ja nuorille Ari oli erityinen, sillä hän ei koskaan väsynyt vastaamaan heidän kysymyksiinsä tai tarjoamaan tukea. Hän ei kiirehtinyt ohitse, vaan pysähtyi jokaisen luo kuullakseen heidän tarinansa ja antaakseen heille merkityksellisen hetken.
Vaikka Ari on poissa, hänen perintönsä jatkaa elämäänsä niissä, jotka saivat kokea hänen ystävyytensä. Hänen esimerkkinsä opettaa meille, mitä todellinen ystävyys ja välittäminen ovat.
Kiitos, että saimme jakaa osan matkaamme kanssasi.
