Anja Salmi 25.9.1953–23.12.2023
Anja syntyi Helsingissä, mutta perhe muutti sitten sieltä Jyväskylään. Äiti oli kotirouva, joka teki kotona ompelutöitä ja opetti Anjankin niitä tekemään. Isä oli koulutukseltaan tekstiili-insinööri, joten rakkaus käsillä tekemiseen tuli perintönä kummaltakin vanhemmalta.
Anjan nuoruudenystävät muistavat hänet Tipulan eli Jyväskylän Tyttölyseon kasvattina. Kyseinen opinahjo oli Suomen ensimmäinen suomenkielinen tyttökoulu. Vuosi Amerikassa vaihto-oppilaana antoi yhteiskunnallista näkemystä ja kielitaidon, kun vielä vastavuoroisesti amerikkalaistyttö asui Anjan vanhempien kotona seuraavan vuoden. Lääketiedettä opiskelemaan tarvittavaa sitkeyttä Anjasta löytyi, vaikka häntä kiinnostivat monet muutkin alat. Sitkeyden ohella opiskelijatoverit muistavat hänet henkilönä, joka todella paneutui ottamiinsa tehtäviin. Lääketieteen perustutkinnon opinnot hän aloitti vuonna 1975 Tampereella. Psykiatriaan häntä innosti Tampereen yliopistossa vaikuttanut professori, jonka psykodynaaminen ote vetosi Anjan ajatuksiin. Psykiatria oli tuolloin haluttu erikoisala, yli kymmenen prosenttia lääkäreistä valitsi sen.
Anja kouluttautui psykoterapeutiksi ja teki kyseistä työtä vuosikymmenet perustamallaan Egofunktio lääkäriasemalla. Egofunktiossa järjestettiin vuosittain suositut koulutuspäivät, jossa käsiteltiin lääketiedettä sivuavia ajankohtaisia aiheita.
Hän oli huolestunut luonnonvarojen ylikulutuksesta ja ilmastonmuutoksesta. Riuska remontoija maalasi jo opiskeluaikanaan taulujen lisäksi myös asuntojaan.
Sittemmin hän tapasi remontti- ja kädentaitoisen Heikin, jonka kanssa Anja vietti ikimuistoiset, usean päivän häät Kökarissa. Tuolla saarella ystävät ja vieraat saivat ihailla Anjan ja Heikin työn tuloksia – he kunnostivat kierrätysmateriaaleista vanhan kalastajatilan. Remonttiharrastus ja tilkkutyöt pysyivät rakkaina viimeiseen elinvuoteen asti.
Perhe ja suku olivat tärkeitä. 60-vuotishaastattelussaan hän kertoi muun muassa, että sukujen syli kantaa etenkin vaikeina aikoina. Sukulaisuussuhteita ei kannata katkaista, sillä ne tuovat elämään pysyvyyttä – suvussa oppii sietämään erilaisuutta. Lapsenlapset toivat paljon iloa elämään. Juuri ennen kuolemaansa hän järjesti perheensä kanssa tapaamisia sukulaisten ja ystävien kanssa sekä viimeisillä voimillaan ikimuistoisen klassisen konsertin. Viikkoa ennen kuin Anja nukkui kotonaan ikiuneen pitkäaikaisen sairauden uuvuttamana, hän sai saneltua kirjan, joka ilmestyy postuumisti.
Anjaa jäivät kaipaamaan poika Arne perheineen, puoliso Heikki, lukuisat kollegat ja ystävät.
