Nuoruuden kuvataideharrastus syveni, kun lääkäriksi valmistunut Satu-Minna Suorajärvi sairastui itse vakavasti.

Satu-Minna Suorajärvi oli 27-vuotias lääkäri, kun hänellä todettiin levinnyt munasarjasyöpä. Silloin elettiin 1990-lukua, ja syöpää hoidettiin kantasolun siirroilla ja sytostaateilla. Levinneen munasarjasyövän uusiutumisriski on hyvin suuri. Kantasoluhoito oli tuolloin kokeellinen hoito. Suorajärvi oli niitä harvoja, joihin hoitomuoto tehosi, ja hän selvisi. Syöpä ei ole sen jälkeen uusinut. Vakava sairaus kuitenkin pysäytti, ja nuori lääkäri alkoi miettiä, miten hän haluaisi käyttää loppuelämänsä.

– Se, että elämä voi olla lyhyt, oli varoitus ja shokki nuorelle elämänintoa pursuavalle ihmiselle. Lääkärin työ on ihanaa, mutta noin iso kriisi nuorena laittoi miettimään omaa arvomaailmaa uudelleen. 

Pian omien syöpähoitojen jälkeen Suorajärvi palasi työelämään. Hän työskenteli muun muassa anestesiassa, jossa saattoi kohdata omia kohtalotovereitaan syöpäajoilta. Silloin hän koki, että työ tuli liian lähelle. Niihin aikoihin hän aloitti myös psykiatrian erikoistumisopinnot.

Suorajärvi oli aina ollut kiinnostunut kuvataiteista, ja oli käynyt alaan liittyviä kursseja. Vähitellen myös päätoimiset kuvataideopinnot alkoivat kiinnostaa. Kun omasta sairaudesta oli kulunut viisi vuotta, hän haki Helsingin kuvataideakatemiaan ja pääsi sisään vuonna 2001. Lääkärin työt eivät päättyneet siihen, vaan hän jatkoi työvuoroja kuvataideopintojen ohessa. Pari vuotta opintojen aloittamisesta Suorajärvi tuli raskaaksi, ja sai pojan 2003. Äitiysloman ja hoitovapaan jälkeen hän jatkoi opintoja, ja suoritti kuvataiteiden maisterin tutkinnon 2008.

Aika ei riittänyt kahteen vaativaan ammattiin

Pian valmistumisen jälkeen Suorajärvi huomasi, että hänen täytyy valita kuvataiteen ja lääkärin työn välillä. Molemmat vaativat sitoutumista, ja niiden yhdistäminen oli vaikeaa. Kuvataideakatemiassa hän oli suuntautunut kuvanveistoon, mikä vaati jatkuvaa alan opiskelua valmistumisen jälkeenkin. Lisäksi näyttelyt ja julkisen taiteen projektit veivät paljon aikaa ja voimavaroja.

Aluksi hän rahoitti isoja teoksia ja näyttelyitä lääkärin työllä. Nuorena taiteilijana oli vaikea saada apurahoja. Lääkäritausta ei myöskään helpottanut apurahojen saantia. Voi olla, että ajateltiin ettei lääkäri tarvitse vähiä kuvataiteen apurahoja. 

Lopulta Suojärvi teki päätöksen kuvataiteilijaksi siirtymisestä, ja nyt hän on elänyt kymmenen vuotta kuvataiteilijana.

Suorajärvi alkoi tehdä kuvataidetta 3D-mallinnusten avulla jo vuonna 2006, jolloin alue oli vielä uusi. 

– Innostuin 3D-mallinnuksesta opintojen aikana, ja opiskelijoiden pyynnöstä alan opetus aloitettiin Kuvataideakatemiassa. Digitaalisten välineiden käyttö taiteessa oli luontevaa minulle lääkäritaustan vuoksi. 

Lääketiede yhdistyy myös Suorajärven taiteeseen, jossa häntä kiinnostavat matemaattiset mallit. Taiteilijaa kiinnostaa luonnontieteellinen näkemys siitä, miten solut liittyvät toisiinsa ja kaikki kasvaa. 

– Ehkä se liittyy omaan menehtymisen pelkooni. Elämä on arvokas, ja täällä ollaan lopulta vain vähän aikaa, hän pohtii.

Taide on kaikilla geeneissä

Suorajärvellä on meneillään kaksi julkisen taiteen tilausprojektia Tuusulaan ja Lohjalle. Suunnitteilla on myös yksityisnäyttely. 

Taiteilija työskentelee kotonaan Helsingin Pitäjänmäellä sijaitsevassa vanhassa rintamamiestalossa. Iso osa työajasta menee pienoismallien 3D-mallintamiseen ja tekemiseen. Suorajärvi myös opettaa digitaalista kuvanveistoa Aalto Yliopistossa ja Kuvataideakatemiassa. 

55-vuotias kuvataiteilija ei suunnittele enää paluuta lääkärin työhön.

– Kymmenessä vuodessa lääkärin työhön on tullut paljon uusia tekniikoita, lääkkeitä ja ohjelmia, joita en enää hallitse. Paluu ammattiin vaatisi paljon uuden opiskelua.

Suorajärvi toivoo, että taide tulisi lähemmäksi terveydenhuoltoa, koska hänen mielestään taide on meissä kaikissa jo geeneissä. Hänen mielestään on harmillista, että kuvataide usein yhä nähdään korkeakulttuurin silmälasein, vaikka sillä on myös parantava merkitys. 

– Jos potilaalla esimerkiksi on meneillään pitkä sairaalajakso, niin on tärkeää, että hänellä on mahdollisuus nauttia taiteesta ja päästä sen äärelle.