Laps' hankeen hukkuu, unhoittuu
Sytytän kynttilän, muistan hetken Khalifaa ja kaikkia muita unohdettuja ja hylättyjä lapsia, kirjoittaa Salla Semmane.
Sytytän kynttilän, muistan hetken Khalifaa ja kaikkia muita unohdettuja ja hylättyjä lapsia, kirjoittaa Salla Semmane.
Se, mitä olemme lääkärin takki päällä, ei useinkaan vastaa sitä, mitä olemme vapaa-ajalla, kirjoittaa Terhi Savolainen.
On kuplaa koetteleva kokemus nähdä samanikäisen tekevän kuolemaa, kirjoittaa Saana Mäenpää.
Joskus on hyödynnettävä suhteita ja pyydettävä apua, kirjoittaa Salla Semmane.
Muistan, kun ensimmäisen kerran itkin lääkärin työssä, kirjoittaa Terhi Savolainen.
Joskus lääkärin rooliin kuuluu astua ulos roolista, kirjoittaa Saana Mäenpää.
Köyhyys ei voi olla syy lapsen riistämiseen äidiltä, kirjoittaa Salla Semmane.
Mitkä ovat kulmakivet, jotka suojaavat työuupumukselta, kysyy Saana Mäenpää.
Kun Marokossa koko suku kasvattaa lasta, nuoren äidin on vaikea olla tottelematta neuvoja, kirjoittaa Salla Semmane.
Jos johtamiseen ei ole paloa, se alkaa väistyä kliinisen työn tai tutkimuksen tieltä, kirjoittaa Terhi Savolainen.
Jokainen meistä on oman taustansa ja kokemustensa tuotos niin hyvässä kuin pahassa, kirjoittaa Saana Mäenpää.
Työssä aito lapsenomainen ihmettelyn taito olisi hyväksi, kirjoittaa Terhi Savolainen.
Pyramidin pohjan luhistuessa huippukaan ei kauaa kestä, kirjoittaa Saana Mäenpää.
Jatkuva tien päällä oleminen kuluttaa, oli matkana sitten kesälomareissu tai oma ura, kirjoittaa Terhi Savolainen.
Eräänä perjantaina täyden osaston ainoana lääkärinä mietin, että tältä tuntuu olla kuormittunut, pohtii Saana Mäenpää.
Korjaan univelkoja sitku loma alkaa, kirjoittaa Terhi Savolainen.
Tieteen teossa yksi keskeinen oppi on ollut positiivinen ja avoin asenne, kirjoittavat Laura ja Toni Seppälä.
Juuri olin keltanokkakandi, kohta laillistettu lääkäri, kirjoittaa Saana Mäenpää.
Mikään ei anna positiivisempaa kuvaa uudesta työntekijästä kuin kahvihuoneeseen toimitettu pullapussi, kirjoittaa Terhi Savolainen.
Lääkärinä ei tarvitse kauaa miettiä tuttavapiiriään tunnistaakseen 80-tuntista työviikkoa tekeviä kollegoja, kirjoittavat Laura ja Toni Seppälä.