Kissanpäiviä
On lievästikin sanottuna erinomaisen epämiellyttävää herätä juuri puolenyön aikaan kaikkein makeimmasta unesta hirveään konetuliaseiden paukkeeseen, mikä kuuluu kaikkialta kaupungin kaduilta ja kujasilta, ja mitä säestää valtava metelöivän kansanjoukon kovaääninen pulina ja huuto, samalla kun koko öinen tienoo näyttää aika ajoin hukkuvan liekkimereen jonka keskellä voi sälekaihtimien raoista havaita kymmenien aavemaisten varjojen vuoroin hypähtävän näkyviin, vuoroin taas häviävän ties minne. Eikä asiaa suinkaan paranna se ettei tuosta joka puolelta kuuluvasta pulinasta tajua yhtään ainoata sanaa. Eikä unen pöpperössä pysty edes löytämään ratkaisua ongelmaan, olisiko lähimpineen paremmassa turvassa peiton vai peräti sängyn alla.
