Hermosolut uusiutuvat sittenkin
Tähän asti olemme eläneet käsityksessä, että hermosolut ovat samalla tavalla katoavaisia ja ainutlaatuisia kuin elämä itse. Se määrä hermosoluja, mikä meillä kullakin syntymänhetkellä on, on kaikki mitä saamme. Niiden varassa on elettävä ja niiden avulla tehtävä mitä elämässä tehtäväksi tulee. Kuin tarina Grimmin veljesten saduista. Tähän tarinaan on ollutkin helppo uskoa, sillä trauman tai sairauden vaurioittamat hermosolut eivät uusiudu eikä niitä ole tähän mennessä pystytty hoidonkaan avulla korvaamaan uusilla soluilla. Myöskään muistiin liittyvien toimintojen ja oppimisen ei tiedetä johtavan uusien hermosolujen syntymiseen vaan uusiin hermosolujen välisiin yhteyksiin ja olemassaolevien yhteyksien vahvistumiseen. Alemmilla eläinlajeilla, kuten linnuilla ja jyrsijöillä, hermosolujen uusiutuminen on tunnettu ilmiö, mutta ihmisen - kuten apinoidenkin - on ajateltu olevan näissä suhteissa muista eläinlajeista poikkeavia.
