Ohjausjärjestelmät ja sairaanhoitomme rahoituskriisi

1970-luvun alkupuolella käynnistynyt, yksittäisten virkojen perustamislupia tiukimmillaan koskenut valtakunnallinen terveydenhuollon suunnittelu päättyi Suomessa käytännössä valtionosuusuudistukseen vuonna 1993. Erikoissairaanhoidon palvelujen järjestäminen ja rahoitus jäi ehkä yllättäenkin kunnan omaksi tehtäväksi. Valtion vähenevä tuki ja talouden ankeat lamavuodet ovat potkineet kuntia järjestämisvastuunsa korostamiseen, paikallisten tarpeiden pohjalta hienosäädettyjen sopimusohjausjärjestelmien luomiseen ja tilaaja-tuottajaroolien eriyttämiseen erityisesti sairaanhoidon palvelujen järjestämisessä. Mallia haettiin Ison-Britannian konservatiivihallituksen vuosikymmenen alun NHS:n uudistuksesta, jonka avainsanoja olivat hinta- ja kustannustietoisuus, mahdollisuus valita tuottajat, niiden tehokkuus ja palvelujen hinnat, kilpailun edistäminen lopputuotteisiin perustuva potilashoitojen osto ja myynti.

Taito Pekkarinen

Käsityksiä ruoan turvallisuudesta

Käsitykset ruoan turvallisuudesta vaihtelevat. Ruoan riskejä onkin ehkä turha panna arvojärjestykseen. Kemiallisten haittatekijöiden osalta suomalaista ruokaa voidaan pitää varsin turvallisena. Asiallisella informaatiolla ja oikeilla ruoanvalmistustavoilla voidaan minimoida myös elintarvikkeiden välityksellä aiheutuvia mikrobiologisia riskejä. Monipuolisuus ruokavaliossa takaa ravintoaineiden riittävän saannin ohella sen, että mitään yksittäistä haitallista tekijää ei saada liikaa. Ruokavalintojen ohella terveyteen vaikuttavat myös muut elintavat.

Hannu Mykkänen

On aika panostaa terveyskeskusten radiologisen toiminnan laatuun

Röntgentutkimuksia on tehty kunnansairaaloissa ja terveyskeskuksissa vuosikymmenien ajan, mutta laajaksi niiden röntgentutkimustoiminta muuttui kansanterveyslain tultua voimaan 1970-luvun alkupuolella. Tuolloin terveyskeskukset varustettiin poikkeuksetta myös röntgenlaitteilla ja saatavuuden parantumisen myötä tutkimusten määrä kasvoi selvästi. 1980-luvulla tehdyn selvityksen mukaan Suomessa tehtiin röntgentutkimuksia kaiken kaikkiaan ja ennen kaikkea terveyskeskuksissa paljon enemmän kuin muissa Pohjoismaissa.

Seppo Soimakallio

Terveydenhuollon kilpailuttaminen

Vapaa kilpailu ja markkinointi ovat nykyisin muotia. Tästä on kirjoitettu kriittisesti lääkäreiden ja terveysteollisuuden osalta, mikä ansaitsee huomiota (1). Palveluiden käyttäjä tarvitsee tietoja hyödykkeiden laadusta ja hinnoista. Valintamahdollisuudet pitäisi olla kaikille yhtä hyvät, mutta maksut, perinteet ja monopolit muodostavat usein esteitä. Niinpä Yhdysvalloissa lääkärit ja hoitolaitokset voivat vapaasti antaa tietoja palveluistaan, mutta hintataso on liiaksi monopolisoitunut. Toisin on Saksassa, jossa palveluiden mainonta on kielletty, koska se saattaisi johtaa siihen, että lääkärit kilpailisivat keskenään ja sitä halutaan välttää. Jos tuttavapiiri ei osaa suositella ketään, avunhakija on täysin tietämätön, joutuuko hän taitajan vai poropeukalon käsiin. Tällainen perinteinen salaneuvosmenettely pienentää uusien ja osaavien kilpailijoiden uhkaa. Kilpailun puuttuessa ei tarvitse juuri piitata työn laadusta eikä asiakaspalvelusta.

Matti Viukari

Uudenmaan alueen erikoissairaanhoidon suurremontti on alkanut

Eduskunta hyväksyi helmikuun loppupuolella juuri ennen vaalilomalle lähtöään ns. Puerto-lakimuutokset, joilla koko Uudenmaan erikoissairaanhoito yhdistetään yhden sairaanhoitopiirin tehtäväksi. Lakimuutoksia ennakoiden Etelä-Suomen lääninhallituksen asettama valmistelutoimikunta on valmistellut uuden sairaanhoitopiirin perussopimusta, jonka käsittelemiseksi Uudenmaan kuntien edustajainkokous kutsuttiin koolle 16. maaliskuuta. Valmistelutoimikunnan lisäksi kolme muuta työryhmää on selvitellyt erikoissairaanhoidon uudelleenjärjestelyjä varsinaisen toiminnan, omaisuusjärjestelyjen ja itse muutosprosessin osalta. Vaikka perussopimusta ei kuntien edustajainkokouksessa vielä hyväksyttykään - se lähetettiin lausunnolle peruskuntiin - voi sen valmistelun yksimielisyyden perusteella olla joltisenkin varma, että perussopimus hyväksytään kevään aikana pääosin nykymuodossaan. Uudenmaan alueen erikoissairaanhoidon tuleva järjestely on siis käytännöllisesti katsoen pääosiltaan ratkaistu.

Taito Pekkarinen

Oikeuslääkäri oikeudessa

Suullisen käsittelyn tultua pääasialliseksi käytännöksi käräjäoikeuksissa ja hovioikeudessakin on ilmeistä, että henkirikosasioissa ja muissakin jutuissa oikeuslääkärit joutuvat entistä useammin esiintymään oikeudessa. Viime vuosiin asti on yleensä riittänyt kuolemansyynselvittämisen osalta ruumiinavauspöytäkirjan ja lausunnon lähettäminen poliisille ja edelleen syyttäjälle. Joskus myös puolustuksen edustaja on pyytänyt lausuntoa, mutta näitä tapauksia on harvassa. Vaikka järjestelyissä on yritetty ottaa huomioon turhilta odottamisilta säästäminen, tuhoaa käräjäoikeuspäivä useimmiten kuitenkin kokonaisen työpäivän ja työt siirtyvät ylityöajalle.

Kari Karkola

Tupakoitsijan terveystarkastus, vallanhimon tyydyttämisväline

Suomen Lääkärilehdessä (SLL 6/99) julkaistiin Hannu Wallinheimon ja Anna Pietinalhon kirjoittama pääkirjoitus otsikolla Tupakoitsijan terveystarkastus avuksi lääkärin käytännön työhön. Kirjoitus alkaa tupakoinnin vastustajille tyypillisellä liturgialla siitä, kuinka harvinaisen yksimielisiä ollaan tupakoinnin lopettamisen merkityksestä kansanterveyden kohentumiseen. Yksimielisyys on sen kaltaista, että se tuo mieleen Kiplingin Viidakkokirjassa esiintyvät vanhan sivistyksen raunioilla majailevat bandarlogit, apinat, jotka uskoivat ja uskottelivat muille, että kun he kaikki sanovat jonkun asian olevan niin tai näin, sen täytyy olla totta.

Mika Svensk

Robert Tigerstedt, maailmankuulu fysiologi

Robert Adolf Armand Tigerstedt (1853-1923) oli merkittävimpiä suomalaisia tiedemiehiä. Hän valmistui Helsingin yliopistosta filosofian kandidaatiksi ja maisteriksi vuonna 1873, lääketieteen kandidaatiksi vuonna 1876 ja lisensiaatiksi vuonna 1880. Opiskelunsa aikana Tigerstedt toimi laboraattorina fysiologian laboratoriossa vuosina 1876-78. Hän väitteli lääketieteen tohtoriksi vuonna 1881 ja toimi fysiologian dosenttina vuosina 1881-82.

Arno Forsius

Valtakunnallisen astmaohjelman alkuvuodet

Valtakunnallinen astmaohjelma 1994-2004 on edennyt puoliväliin. Sen seurantaryhmä julkaisi tammikuun puolivälissä raportin, johon on kirjattu astman ehkäisyä, hoitoa ja kuntoutusta kuvaavat tiedot, arvioitu astmaohjelman aikaansaannoksia sekä ehdoteltu jatkotoimia. Seuraavassa esitellään muistion pääkohtia erityisesti astman yleisyyttä, hoitojärjestelmän toimintaa ja lääkehoitoa koskevilta osin.

Timo Klaukka

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030