THL vastaa

Avoimessa kirjeessä esitetty oletus, että THL pyrkisi suosittamaan strategiaa ns. laumaimmuniteetin saavuttamiseksi, perustuu väärinkäsitykseen. THL pitää epidemian hidastamista ja tartuntojen estämistä tärkeänä. Haastattelussa, johon kirjoittaja viittaa, tuodaan vain esille todennäköisiä kehityskulkuja, jotka voidaan johtaa siitä, että epidemia on Suomessa suvantovaiheessa, ja mitä päätelmiä siitä voidaan epidemian tulevaisuuden kehittymisen kannalta erilaisissa tilanteissa tehdä. Immuniteettia väestössä ei tietoisesti tavoitella, se syntyy jos on syntyäkseen epidemian aikana. Kirjeessä esitetään useita yksittäisiä kysymyksiä, joihin vastaaminen vaatii kuitenkin kontekstin esiintuomista.

Epidemiologinen malli, josta tulevaisuuden mahdolliset skenaariot johdetaan, perustuu

1) tietoon siitä että uusi koronavirus on levinnyt kaikkialle maailmaan (1),

2) tietoon herkästi tarttuvien virustautien käyttäytymisestä niiden levitessä ensimmäistä kertaa väestöön, jossa ei ole aikaisempaa immunologista suojaa (esim. 2), ja

3) tietoon ihmisen koronavirusten kausivaihtelun syklistä ja siitä johdettujen tieteellisten arvioiden antamaan ennusteeseen epidemian käyttäytymisestä (2,3,4,5,6).

On selvää, että uuden koronaviruksen käyttäytymisestä ei tiedetä kaikkea, mm. minkälaisen suojaavan immuniteetin sen sairastaminen aiheuttaa. Immuunivaste on kuitenkin elimistön pääasiallinen mekanismi, jonka kautta virusinfektio voitetaan ja tartunnan saanut paranee. Muut ennestään tunnetut koronavirusinfektiot antavat infektiolta suojan, joka kestää kuukausista vuosiin ja senkin jälkeen immunologisen muistin kautta todennäköisesti vähentää taudinkuvan vakavuutta, jos infektion saisi uudestaan (2). Jos minkäänlaista immuunisuojaa ei luonnoninfektiolle syntyisi, ei myöskään rokotteen kehittämiselle olisi hyviä edellytyksiä.

Valtiovarainministeriön ja STM:n johtamassa hankkeessa pyritään arvioimaan sitä väestön osuutta, joka on jo käynyt läpi infektion (7,8). Tätä varten pyritään tutkimaan joka viikko 750 henkilön edustava väestöotos vasta-aineita mittaavin testein. Immunologisia markkereita väestötasolla tarkasti mittavien testien kehittäminen on kuitenkin osoittautunut haastavaksi, mikä vaikeuttaa tätä arviointia. Väärien positiivisten osuus erilaisilla testeillä on vaihdellut, mutta jos testin tarkkuus (spesifiyys) on esimerkiksi 99 %, voi merkittävä osuus tuloksista olla vääriä, jos vain pieni osuus väestöstä on saanut tartunnan. THL on kumppaneidensa kanssa uudelleen arvioimassa tässä hankkeessa käytettävää testausalgoritmia, koska tuloksia on ollut vaikeaa tulkita.

Kuolleisuudesta COVID-19-tautiin tiedetään, että tapauskuolleisuus lisääntyy erittäin jyrkästi 70 vuotta täyttäneillä. Sen sijaan tapauskuolleisuus alle 50-vuotiailla on suurissa aineistoissa varsin pieni ja alle 40-vuotiailla hyvin pieni. Tapauskuolleisuuden vertaileminen eri maiden välillä on kuitenkin erittäin haastavaa johtuen hyvin erilaisista nimittäjätiedoista: onko testattu lähinnä vakavia, sairaalaan tulevia tapauksia vai seulottu iso osa väestöstä, jolloin myös lievät tapaukset löytyvät.

Ongelmaa on hyvin avattu Oxfordin yliopiston Centre for Evidence Based Medicinen hiljattaisessa katsauksessa (9). Infektio- ja väestökuolleisuus selviää lopulta vasta, kun todellisesta tartunnan saaneiden osuudesta saadaan parempia arvioita. On totta, että Ruotsissa on 40–49-vuotiaiden ikäryhmässä (n. 1,3 miljoonaa henkilöä) toistaiseksi menehtynyt 31 henkilöä. Jokainen kuolemantapaus on tietenkin valitettava, mutta toistaiseksi ei ole saatavilla julkista tietoa näiden henkilöiden riskitekijöistä. New Yorkin tilanne on huolestuttava, mutta kirjeestä ei selviä lukujen lähde. USA:n terveydenhuoltojärjestelmä on huomattavan epätasa-arvoinen, ja tämä johtaa monen kroonisen sairauden alihoitoon, erityisesti vähävaraisilla ja vähemmistöryhmillä. Näin ollen se voi johtaa kasvaneisiin riskeihin.

Koronaviruksista tiedetään, että kaikki muut tunnetut ihmisen koronavirukset seuraavat ns. kausivaihtelua ja aiheuttavat talvikuukausien aikana pohjoisella ja eteläisellä pallonpuoliskolla kausiepidemioita (3,4,5). Tämän perusteella on arvioitu, että näin ennemmin tai myöhemmin käy myös uuden koronaviruksen kohdalla (6). Jos väestössä on korkea immuniteetin aste (epätäydellinenkin ja joko rokotusten tai infektion kautta saatu), on hyvin epätodennäköistä, että tulevien vuosien epidemiakaudet olisivat nykyisen kaltaisia edes ikäihmisten kohdalla. Kausivaihtelun syitä ei täysin ymmärretä.

THL toteaa, että Suomen strategian koronavirusepidemian aiheuttamien huomattavien suorien ja välillisten vaikutusten minimoimiseksi määrittelee valtioneuvosto yhteiskunnalliseen kokonaisarvioon perustuen (10).

Laitoksen lakisääteisiin tehtäviin kuuluu mm. tuottaa arvioita siitä, miten, mistä syistä ja minkälaisiin tietoihin perustuen epidemia saattaa edetä, mitä ovat sen suorat ja epäsuorat vaikutukset väestön terveyteen ja hyvinvointiin, sekä tukea palvelujärjestelmää valitun strategian toteuttamisessa.