Nyt tarvitaan älytekoja

Vaikka tiedämme terveydestämme enemmän, voimme huonommin.

Olemme lihoneet, varusmiesten sekä lasten fyysinen suorituskyky on huonompi ja ikäpyramidimme pullistuu yläpäästään. Aikuisiän diabetesta ja yksinäisyyttä kokee yhä useampi. Suolan ja alkoholin käyttö on liiallista.

Makkaraa ja lihaleikkeitä ostamme noin 15 kiloa vuodessa henkilöä kohden, kalaa vain 5 kiloa. Rappeutuminen kuvaa hyvinvointimme trendiä.

Muutosten vaikutus on helpompi arvioida väestö- kuin yksilötasolla. Kahden kilon laihtumisen vaikutus väestössä voidaan laskea tarkasti, kun yksilötasolla puhutaan riskin alenemasta.

Älyteko on toimenpide, jonka vaikutus on varma ja merkitsevän suuri.

Suolan saantimme ylittää monin kerroin fysiologisen tarpeemme. Pitkälti sen seurauksena puolella suomalaisista aikuisista on kohonnut verenpaine! Kuinkahan moni on huomannut, että leivässä on yhtä paljon suolaa kuin perunalastuissa?

Muuttuuko suolan käyttö siitä vastaanotoilla puhumalla tai tapetoimalla terveyskeskusten seinät valistusjulisteilla?

Ei, koska kattovaikutus on saavutettu.

Systeemisellä lähestymisellä saataisiin kuitenkin aikaan kaikkiin vaikuttava muutos.

Jos sovitaan kauppaliikkeiden kanssa kokonaissuolamäärän myynnin vähentämisestä 5 prosentilla vuodessa, vähentymä olisi viidessä vuodessa 23 prosenttia.

Suolaisuudessa ei huomattaisi muutosta, mutta verenpaine väestössä laskisi. Komplikaatiot kuten sydäninfarktit, sydämen vajaatoiminta ja aivoverenkiertohäiriöt vähenisivät.

Älyteko synnyttäisi terveyttä, säästöä ja vähentäisi terveyseroja sekä vapauttaisi resurssia. Saman voisi helposti toteuttaa esimerkiksi koville rasvoille ja ravintokuitujen lisäämiselle.

Kuka tämän maksaa?

Vai maksaako tämä mitään?

Jos suolan vähentäminen ruokatarvikkeista nostaa elintarvikeliikkeiden kustannuksia, yhteiskunta tekisi hyvinvointi-investoinnin ostaessaan liikkeiltä väestölle terveemmät verenpaineet.

Älyteko on tekoälyn ohella hyvä kumppani tuottamaan hyvinvointia vaikuttavasti ja kustannustehokkaasti.