Valelääkärikohu nostattaa tunteita ja kysymyksiä

Tyrmistys siitä, että joku voi esiintyä lääkärinä ilman koulutusta, on herättänyt pohtimaan, mikä on vikana, että niin voi tapahtua. Ja edelleen: miksi joku haluaa niin tehdä? Huomasin olevani vihainen. Itse olen aikanaan tehnyt paljon työtä sen eteen, että pääsin opiskelemaan lääketiedettä, ja opiskellut monta vuotta yliopistossa. Joku sen sijaan on tekaissut itse todistuksen siitä, että on lääkäri. Henkilökohtaisesti kokemaani loukkausta tärkeämpää on kuitenkin pohtia, miten voidaan taata potilasturvallisuus ja luottamus lääkärin professioon.

Ulla Soini

Terve lihava selviää hyvin

Lihavuuden vakavuusasteen luokittelu on jo pitkään perustunut painoindeksiin (BMI). Se ei kuitenkaan kykene erottelemaan lihasmassaa tai rasvakudosta eikä paikallistamaan, mihin rasva on kertynyt. Haitallista keskivartalolihavuutta taas on mitattu vyötärönympäryksellä. Kumpikaan näistä mittareista ei paljasta, kuinka terveestä henkilöstä on kysymys, eikä kerro mitään potilaan toimintakyvystä tai elämänlaadusta. Lihavuuden luokittelua onkin tarkennettava.

Kirsi Pietiläinen, Arya M. Sharma

Näytön soveltaminen potilastyössä on eettisesti oikein ja mahdollista

Kiitos Harri Hemilälle keskustelun jatkamisesta (SLL 42/2011, s. 3111). Lääketieteessä käytetään tosiaan monenlaista näyttöä. Näytön käsite on kuitenkin vakiintunut ja viite määritelmään (1) esiintyi myös kommentoimiisi artikkeleihin (SLL 38/2011, s. 2744-7) liittyvässä pääkirjoituksessa (SLL 38/2011, s. 2731). Tulkintojen välttämiseksi alkukielellä: "Evidence based medicine is the conscientious, explicit, and judicious use of current best evidence in making decisions about the care of individual patients. The practice of EBM means integrating individual clinical expertise with the best available external clinical evidence from systematic research." (1). Määrittelijät sanovat myös selvästi, että satunnaistettujen tutkimusten ohella systemaattista tutkimusnäyttöä saadaan muistakin tutkimusasetelmista. Kysymyksestä riippuen tietoa voi koota epidemiologian, rekisteritutkimuksen tai vaikka laadullisen tutkimuksen menetelmin. Oleellista on järjestelmällisyys ja läpinäkyvyys.

Marjukka Mäkelä

Eteisvärinä - toistuvia päivystyskäyntejä ja riittämätöntä hoitoa

Eteisvärinä on harvoin hengenvaarallinen, mutta aiheuttaa paljon oireita ja invaliditeettia. Se alkaa usein kohtauksittain, uusiutuu varoittamatta ja aiheuttaa epämiellyttäviä oireita, mistä seuraa paljon käyntejä päivystysvastaanotoille. Esimerkiksi KYS:n päivystyksessä kävi viime vuonna seitsemän kuopiolaista 1000 asukasta kohden eteisvärinän vuoksi. Heistä yli 90 % hoidettiin erikoissairaanhoidon päivystyksessä (Hyppölä, Harri, henkilökohtainen tiedonanto).

Matti Halinen

Uudet antikoagulantit eivät ole riskitön ratkaisu vanhuspotilaille

Kiitämme geriatreja mielenkiintoisesta kommentista (SLL 40/2011, s. 2918) artikkeliimme (SLL 38/2011, s. 2753-62). Olemme samaa mieltä Timo Strandbergin ja Riitta Antikaisen kanssa siitä, että antikoagulaatiohoitoa ei käytetä riittävästi eikä se toteudu ihanteellisesti. Uusilla antikoagulanteilla on monessa suhteessa kiistattomia etuja varfariinin verrattuna, mutta varfariinilla on myös omat hyvät puolensa, joita toimme kirjoituksessamme esille. Kun antikoagulaatiohoitoon panostetaan, se toteutuu varsin hyvin. Esimerkiksi RE-LY-tutkimuksessa suomalaisissa ja ruotsalaisissa keskuksissa 74-77 % INR-arvoista oli hoitoalueella. Varfariinihoidon toteutuessa näin hyvin hoitotuloksissa ei ollut eroa dabigatraania käyttäneisiin verrattuna (1,2).

Matti Halinen, Elina Armstrong, Riitta Lassila

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030