Riskivanhukset tulisi tunnistaa paremmin

Kun päivittäiset toiminnot kuten peseytyminen, pukeutuminen ja syöminen vaikeutuvat, vanha ihminen suistuu usein pysyvään ja kalliiseen laitoshoitoon. Toimintakyvyn heikentyminen voi olla vähittäinen prosessi esimerkiksi muistisairauden yhteydessä tai se voi tapahtua nopeasti vaikean sairauden tai vamman jälkeen. Aina sille ei löydy syytä. Laukaiseva tekijä voi olla hyvinkin banaali, esimerkiksi influenssa tai virtsatieinfektio.

Timo Strandberg, Jaakko Valvanne

Erikoisalarakenteen vastattava psykiatrian tieteellistä kehitystä

Psykiatrian eri erikoisalat ovat tällä hetkellä liian erillään toisistaan sekä kliinisesti että teoreettisesti. Tämä heikentää hoidon laatua ja jatkuvuutta potilaiden ylittäessä nykyisiin erikoisalajakoihin perustuvat varsin summittaiset ikärajat. Tieteellisesti psykiatria on kokonaisuudessaan kansainvälisesti siirtymässä kohti häiriöiden syntyyn, kulkuun ja hoitoon vaikuttavien mekanismien integratiivista tutkimusta. Suuressa osassa psykiatrisia sairauksia on sairausprosessien jatkuvuus ikävaiheiden yli tärkeämpi tekijä kuin kehitysvaiheisiin liittyvät erityiskysymykset.

Jorma Piha, Hasse Karlsson

Yhdessä tekemisen ilo

Lääkärin työ on niin vaativaa kaikilla tiedon ja taidon, tunteen ja moraalin tasoilla, ettei siitä selviä, ellei ole harrasta halua ja aidosti motivoitunut. Kutsumus on luottamusta siihen, että hyvää on olemassa ja sen voi saavuttaa omassa työssään, uskoa oman työn merkitykseen, ihanteita ja moraalista rohkeutta. Siellä ovat yhdessä tekemisen ilo, hyvän ammatillisen elämän eväät ja jaksamisen avaimet.

Risto Pelkonen

Hyperglykemian hoito sairaalassa kaipaa ohjeistusta

Vuoteen 2001 saakka sairaalapotilaan hyperglykemia jäi usein huomioimatta. Tilanne muuttui, kun belgialainen tutkimusryhmä julkaisi 1 500 kirurgisen teho-osaston potilasta käsittävän, satunnaistetun kaksoissokkotutkimuksen. Siinä insuliini-infuusiolla verensokeritasolle 4,4-6,1 mmol/l hoidetuilla potilailla todettiin matalampi kuolleisuus kuin tavanomaisesti hoidetuilla potilailla (1). Tällä yhdessä yksikössä suoritetulla tutkimuksella oli valtava vaikutus hoitokäytäntöön.

Saara Metso

Voiko lihavuus olla terveellistä?

Lääkärilehden pääkirjoituksessa Kirsi Pietiläinen ja Arya M. Sharma kirjoittavat metabolisesti terveestä lihavuudesta (SLL 46/2011, s. 3467-8). Asia tunnetaan kansainvälisesti termillä "metabolically healthy obesity" (MHO). Kirjoittajat viittaavat NHANES-aineistosta tehtyyn analyysiin aiheesta (1) ja toteavat sen kautta, että kaikki lihavat eivät ole lisääntyneessä kuolemanvaarassa. On kuitenkin huomattava, että kyseisen tutkimuksen vertailussa viitetasona olivat ylipainoiset henkilöt. Samaisesta aineistosta tehty tutkimus, jossa viitetasona olivat normaalipainoiset henkilöt, osoitti, että MHO-henkilöiden kuolleisuus oli lisääntynyt (2). Samanlainen ilmiö on havaittavissa myös toisessa tutkimuksessa, jossa tutkittiin keski-ikäisiä eurooppalaisia (3). Viitetason kattaessa sekä normaali- että ylipainoiset metabolisesti terveet henkilöt, MHO-henkilöillä ei havaittu lisääntynyttä kuolleisuutta. Sen sijaan ruotsalaisessa vain miehiä käsittäneessä tutkimuksessa MHO-henkilöillä havaittiin lisääntynyt kuolleisuus, kun viitetasona olivat normaalipainoiset henkilöt (4).

Joni Skarp

Lihavuus on heterogeeninen tila

Kiitämme LK Joni Skarpia terävistä ja oikeutetuista huomioista. Kirjoituksemme tarkoituksena oli tuoda esiin sama ilmiö, jota Skarp omassa kirjoituksessaan havainnollistaa. Lihavuus on heterogeeninen tila, eikä painoindeksi riitä arvioimaan potilaiden terveyttä, sairautta tai eliniän ennustetta. Koska yksinkertaisella, liitännäissairauksiin perustuvalla Edmonton Obesity Staging (EOSS) -luokittelulla pystytään poimimaan huonon ennusteen potilaat ja jopa ennustamaan kuolleisuutta, sitä tai vastaavaa terveydentilan kokonaisarviota tulisi käyttää lihavien potilaiden riskin arvioinnissa ja hoitovaihtoehtoja pohdittaessa.

Kirsi Pietiläinen, Arya M. Sharma

Magneettikuva - kaksiteräinen miekka

Kun magneettitutkimus 1990-luvulla tuli kliiniseen käyttöön, opittiin pehmytosien traumoista, nivelet mukaan lukien, paljon lisää aikaisempaan verrattuna. Vammojen hoidot kehittyivät myös, kun opittiin tietämään, mitä kudosten rikkoutumia pitäisi korjata. Ei enää aina noudatettu kaavaa: olkapää on kipeä, tehdään akromioplastia. Diagnostiset leikkaukset vähenivät, kun vammaa oli mahdollisuus selvitellä edeltä käsin. Saatiin käsiin arvokas työväline.

Ilkka Tulikoura

Kyllä latinasta hyötyä on

Kiitämme kollegoja Kellosalo, Laukkanen ja Kivelä mielenkiinnosta toimittamaamme Columna Latinaa kohtaan (SLL 48/2011, s. 3639). Palstammehan on oppinut jo aikoja sitten kävelemään eli on jo yli 3-vuotias. Tämä on ensimmäinen julkinen huomionosoitus palstaamme kohtaan, kannustavia ja pikku korjauksen paikkoja löytäneitä meilejä kyllä on saapunut ilahduttavasti.

Martti Vastamäki, Antti Jääskeläinen, Arto Kivimäki, Kimmo Kemppainen, Ylermi Luttinen

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030